Essin ystävä Alexandra juhli tänään 6-vuotissyntymäpäiväänsä. Alexandran toivomuksena oli ollut päästä parhaiden kavereidensa kanssa teatteriin ja tämän idean ympärille rakentuikin mitä hauskin juhlapäivä. Ennen esityksen alkua juhlaväki (Alexandra vanhempineen & neljä vierasta) kokoontuivat Sunnyvalen arboretumiin nauttimaan aurinkoisesta aamupäivästä ja Alexandran äidin laittamista piknik-herkuista.
"Brunssin" jälkeen suunnattiin arboretumin kyljessä sijaitsevaan Sunnyvale Community Theatreen, jossa lapsille ja lapsenmielisille oli tarjolla "Miss Nelson is Missing", tarina siitä mitä tapahtuu, kun kiltin opettajan tilalle tulee tyystin toisenlainen sijainen. Kertomus liippasi itse asiassa hyvinkin läheltä Essin omaa tilannetta, koska kouluvuoden mittaan Essin omalla opettajalla on ollut muutamia koulutuspäiviä, joiden aikana sijaisena on ollut Miss Casellinin oma entinen eskarin opettaja, Mrs Varga. Varga on jo varsinaisesti eläkkeellä, mutta tarpeen vaatiessa tekee näitä keikkahommia mielellään ja vaikuttaa minusta kaikin puolin mukavalta ja hyväntahtoiselta. Essi on kuitenkin niin kiintynyt omaan opettajaansa, että nämä sijaisen kanssa vietetyt päivät ovat olleet aikamoinen kauhistus :(
Meinasin harhautua aiheesta, mutta nyt takaisin näytelmän pariin... Esityksen jälkeen Alexandra vieraineen jäi vielä jatkamaan teatteri-ilottelua. Näyttelijät veivät lapset tutustumaan teatterin uumeniin. Näyttämölle, takahuoneisiin ja varastoihin oli piiloteltu erilaisia tehtävärasteja, joiden parissa lapset näyttelijöiden opastamina puuhastelivat. Kun alkuiltapäivästä menin hakemaan Essiä kotiin, pulppusi kulttuurielämystä selostavaa puhetta sellaisella vauhdilla, että välillä oli vaikeaa pysyä perässä. Ilmeisen onnistuneet juhlat siis!
Siinä mielessä ihan hyvä herätys tämä vierailu, että enpä ole tullut täällä asumisen aikana vielä ollenkaan ajatelleeksi koko teatterissa käymistä (jos kohta ei sitä Suomessakaan järin useasti tullut harrastettua). Ehkä tästä voisi kuitenkin ottaa pienen kimmokkeen ja yrittää vähän aktivoitua?
2 kommenttia:
Eikös hyvän teatterin tarkoitus olekin helpottaa arjen suruissa ja tuoda uutta ajateltavaa? Taisi siis olla siis ihan a-luokan elämys.
Tampereella olisi kaiketi Pat ja Mat teatterissa, mutta ovatkohan tavoittaneet animaatioiden oivaltavuuden...
Osui silmiini juttu Moskovan ja Washingtonin talven vertailusta:
http://www.nytimes.com/2010/02/14/weekinreview/14levy.html ja siksi pitikin kysyä, miten Alexandran äidin Moskovan matka tammikuun lopulla sujui?
Lähetä kommentti