Tänään torstaina vietettiin kiitospäivää, eli amerikkalaisittain Thanksgiving:iä. Saimme jo hyvissä ajoin kutsun naapuriemme vanhempien luokse Windhamin kylään, noin puolen tunnin ajomatkan päähän.
Tiesimme jo entuudestaan Patrickin vanhempien Orlandon ja Vivianin vieraanvaraisuuden. Olimme olleet heidän luonaan pojantyttärensä Cecin syntymäpäivillä, joista ei tarjoiluja ja viihdykettä puuttunut.
Tällä kertaa Orlando oli valmistellut ison, yli kymmenen kilon kalkkunan avoimessa uunissaan. Päälle oli vielä kasattu pekonia, ettei kalkkuna vaan maistuisi kuivalta...
Kalkkunan lisäksi oli paljon muutakin ajankohtaan sopivaa palanpainiketta. Me toimme mm. Johannan tekemiä joulutorttuja, jotta pääsisimme levittämään suomiperinnettä myös tänne meren taakse.
Ruoan jälkeen menimme ulkoiluttamaan eläimiä. Valinnanvaraa oli: vuohi, kolme koiraa ja jopa peura, joka oli heiveröisenä vastasyntyneenä ilmaantunut Vivianin ja Orlandon pihamaalle. Vivian oli ottanut tämän suojatikseen ja kuluneiden kuukausien aikana peurasta on epäilemättä tullut täysivaltainen perheenjäsen.
Orlando on rakentanut vuohelle ja peuralle lämpimän mökin ja aitauksen, jossa niillä on hyvä olla kesät, talvet. Peura oli kasvanut sitten viime näkemän, ihan täyteen mittaan, sanoisin. Kasvatuksestaan johtuen peura kuitenkin käyttäytyi kuten mikä tahansa seuraeläin. En ole koskaan aiemmin nähnyt peuraa ulkoilutettavan hihnassa, mutta nyt tuli sekin todistettua...
Varsin mukavat pippalot, vaikkei näin suomalaisella olekaan verissä tämän vuodenajan juhlinta. Hyvä seura, herkulliset murkinat ja nelipäiväinen viikonloppu ovat mitä parhainta piristystä marraskuun arkeen.
