Uljas Koitto

USAn Suomalaiset-sivustolla osui silmiini postaus Massachusettsissa sijaitsevasta suomalaisesta saunasta. Uljas Koitto Temperance Society (raittiusseura) perusti Pembroken järvimaisemiin suomalaista kulttuuria vaalivan virkistysalueen jo vuonna 1926. Nykyisellään Uljas Koiton sauna lämpenee talviaikaan joka toinen lauantai ja paikan kotisivujen perusteella avantouintiakin pääsee harrastamaan. Tätä paikkaa piti toki lähteä ihan omin silmin katsomaan.

Tytöillä oli lauantai-iltapäiväksi muita kiireitä, joten lähdimme kahden kesken parisuhde-ekskursiolle. Ajomatkaa Pembrokeen kertyi jonkin verran, mutta otimme iltapäivän kotiseutumatkailun kannalta. Kun sitten lopulta löysimme "Suomi Road"-nimisen pikkutien, oli aika selvää, että määränpää ei voinut olla enää kovin kaukana:

Paikan päältä löytyi todellakin hyvin perinteinen suomalainen sauna. Saunat olivat vilkkaassa käytössä, mutta olimme saunojista ainoat suomalaiset. Suuri enemmistö asiakaskunnasta oli venäläisiä. Yksi kanssasuomalainen löytyi paikalta kuitenkin: "sauna master" Kari, jonka vastuutehtävänä on puiden lisääminen kiukaiden pesään. Kari toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi ja esitteli meille paikat ja saunakäytännöt.

Sauna oli aivan oikeaoppinen, perinteinen mökkisauna. Lauteilla oli paljon väkeä sekä miesten että naisten puolella. Suunniteltu avantouinti jäi pienimuotoiseksi pettymykseksi, koska järvi ei yllättäen ollutkaan jäässä! Tämä oli varsin yllättävää, koska ainakin öisin lämpötilat ovat olleet tuntuvasti pakkasen puolella. Furnace Pond lainehti kuitenkin kokonaan jäistä vapaana - veden lämpötila oli noin kolmen Celsiuksen tuntumassa. Avanto tai ei - uinti teki hyvää joka tapauksessa:

Mielenkiintoinen raittiusseuraekskursio meillä! Pembroke on sen verran etäällä, että tuskin tuonne joka saunapäivänä tulee lähdettyä, mutta kelpo päiväretkikohde aina silloin tällöin.

Masaliisan perusteet

Essi on viettänyt kaksivuotiaasta lähtien hyvin paljon aikaa Tarjan keittiössä ja sen välittömässä läheisyydessä. Tarjan masaliisasta on näiden vuosien aikana muodostunut erityinen suosikki. Tarjan sanoin: "Tuli mitä tahansa elämässä vastaan, masaliisa auttaa aina."

En tiedä, onko nimiteknisellä näkökulmalla mitään merkitystä, mutta olen vähän sitäkin mieltä, että osa masaliisan saavuttamassa erityisstatuksesta saattaa pohjautua satakuntalaiseen vivahteeseen. Siinä, missä useimmat pirkanmaalaiset leipovat mokkapaloja, tai ehkä suklaaneliöitä, Tarjan lempääläläiskeittiö tuottaa vain ja ainoastaan masaliisaa.

Tällä viikolla Essi keksi lanseerata masaliisan täkäläisiin ympyröihin. Amerikkalainen keittiö tuntee toki brownieita jos jonkinlaisia, mutta masaliisasta ei ole täällä koskaan ollut puhetta. Tänään Essi kutsui Andyn leivontakaveriksi ja Tarjalta saadun reseptin avulla perehdyttiin masaliisan perusteisiin. Lopputuloksen perusteella varsin toimiva peruskurssi:

Masaliisamaistiaisten ohessa sai Andy kotiinviemisiksi leivontaohjeet. Tarjan resepti oli kääntynyt englanniksi ja mittayksiköt oli pähkäilty paikalliseen kuosiin:

Lämpimät kiitokset Tarjalle! Tämä on tärkeää kulttuuriperintöä.