Eilen illalla huonenaapuri-Mike purki ostoskassejaan keittiössä ja otti esille tuiki tärkeän asian: "Hei, muistathan mikä päivä huomenna on...?"
Pitkän työviikon ja aikaisen aamuherätyksen jäljiltä ajatus ei enää kulkenut järin vilkkaasti. Mietin miettimästä päästyäni, mistä merkittävästä päivästä voisi olla kyse, mutta ajauduin vain hämmentyneenä pyörittelemään silmiäni. Ei aavistustakaan. Mike oli ihmetyksestäni ihmeissään: "Eikö teillä Suomessa vietetä Π päivää?"
Hetken löi tyhjää, mutta sitten palaset alkoivat vähitellen loksahdella kohdalleen. Historian lehtien havinasta muistui mieleeni muutama Kalifornian työkaveri, jotka olivat vannoutuneita Π päivän juhlistajia. Tilanne alkoi hiljalleen hahmottua.
Mistä tässä Π päivässä on oikein kysymys? Amerikkalaisesta makeanhimosta tietenkin. Jos mitenkään vain mahdollista, keksitään kalenteriin mahdollisimman monta järjetöntä merkkipäivää, jotta saadaan hyvä syy herkutteluun. Π päivän kehittämiseksi on tosin täytynyt rakentaa muutamakin aasinsilta.
Ajatus on lähtenyt siitä, että Π:n likiarvo kahden desimaalin tarkkuudella, 3.14, näyttää samalta kuin maaliskuun neljästoista amerikkalaisen merkintätavan mukaan (3.14 tai 3/14 tai 3-14, kuukausi ensin). Idea on jatkojalostunut siltä pohjalta, että tämä kreikkalainen kirjain lausutaan samalla tavalla kuin englannin kielen sana "pie", siis piirakka. Lopputuloksena, tietenkin, maaliskuun neljästoista on julistettu kansalliseksi piirakansyöntipäiväksi.
Selitin Mikelle, että eurooppalaiset merkkaavat päivämäärissä päivän ensin ja kuukauden sen jälkeen. Tämä lienee syy siihen, miksi Π päivää ei tunneta Suomessa. Mike meni mietteliääksi: "Aika surullista... Ettekö voisi viettää sen sijaan Π päivää vaikka huhtikuun 31:nä?"
Voi olla, että tuon päivän lanseeraamisessa kestää hetken aikaa... Koska kysymys oli kuitenkin tässä kohtaa ilmeisen tärkeästä asiasta, päätin kantaa korteni kekoon täkäläisten Π päivän seremonioiden onnistumiseksi. Pekaanipähkinät ja vaahterasiirappi taipuivat varsin toimivaksi kokonaisuudeksi:
