Viikonloppumme ovat siirtyneet uudelle aikakaudelle. Nyt jo useampana viikonloppuna peräkkäin olemme ihmetelleet kotona kummallisesti kutistunutta kokoonpanoa: molemmat jälkeläiset ovat tahoillaan töissä ja kotona päivystää enää me kaksi keski-ikäistä - onneksi sentään koira seuranamme! Essi on Savers:iin pestautumisensa jälkeen ollut tiiviisti töissä kaikki viikonloput ja Varpun vapaa-ajasta kiitettävän suuri osa kuluu telinevoimistelusalilla 6-8-vuotiaiden joukkueita ohjastamassa, milloin ei sitten oman joukkueen harjoituksissa.
Vaan onpa kevätkelit, joista nauttia! Doryn mielestä on erityisen hauskaa, kun lenkkiseuraksi saa koko pariskunnan, yksittäisen lenkittäjän sijasta. Lähimetsien polut ovat mukavaa kuljettavaa juuri nyt, kun lumet ovat sulaneet ja kuralillingit kuivuneet, mutta vielä ei tarvitse häiriintyä hyttysistä tai punkeista.
Välillä poiketaan pallokentälle juoksemaan ympyröitä, ihan vain silkasta ympyröiden juoksemisen ilosta:
Vähän muunkinlaista harjoitusta on näinä päivinä ohjelmassa. USCIS (maahanmuuttovirasto) on vähitellen palannut normaaliin toimintaan pitkän Covid-sulun jälkeen ja viime vuoden maaliskuussa paikoilleen jähmettyneet byrokraattiset operaatiot pääsevät jälleen jatkumaan. Johannan kansalaisuushakemus on niin ikään nytkähtänyt tässä systeemissä taas vähän eteenpäin ja huhtikuun alussa on vuorossa kansalaisuushaastattelu. Haastatteluun kuuluu keskustelu, jossa virkailija käy läpi kohta kohdalta kansalaisuushakemuksen (21-sivuinen dokumentti), englannin kielitaitoa testaavat kokeet sekä USA:n historiaa, hallintoa ja maantiedettä käsittelevä koe. Näitä sitten vaan opiskelemaan - ei koulua, vaan elämää varten?
