19 ABC

Useampana viime vuonna tehty Maissilakin uuden vuoden gallup ei tällä kertaa oikein sytyttänyt, joten päätimme kokeilla vaihteen vuoksi vähän vanhempaa formaattia: vuoden ydinasiat aakkosjärjestykseen. Edellisestä ABC-listauksesta onkin jo ehtinyt vierähtää seitsemän vuotta, joten lienee ihan hyvä aika kaivaa tämä konsepti naftaliinista. Näillä mennään:

• Aldi. Viikoittainen perusruokakauppamme. Saksalaislähtöinen myymäläketju ilahduttaa eurooppalaistyylisellä yksinkertaisuudellaan.
• Bänditreenit. Varpun tenorisaksofoni Toowoomba kulkee koulussa mukana joka toinen päivä ja orkesterinjohtaja Ms. Titus:in luotsaamia harjoituksia odotetaan innolla.
• Child Development. Yksi Essin suosikkikursseista tämän lukukauden opinto-ohjelmassa: asiaa varhaiskasvatuksesta, vanhemmuudesta sekä vauvanhoitoharjoituksia ohjelmoidun nuken hoivaajana.
• Dr. Daniels. Paikallinen oikomishoitogurumme, jonka ammattitaitoisissa otteissa suoristuvat pahimmatkin vinksinvonksin-asetelmat. Essin kahden ja puolen vuoden mittainen projekti saatiin tänä syksynä onnellisesti päätökseen, Varpulla loppu häämöttää muutaman kuukauden päässä.
• Eläinkaverit. Joku keksi perustaa Slackiin, Wirepasin päivittäisten asioiden keskustelufoorumille kanavan #pets, johon ilmaantuu tämän tästä kuvia eläinystävistä jotka pitävät huolta etätyöntekijöiden henkisestä hyvinvoinnista.  
• Flip turn. Vuosikausia Johannan mieltä painanut puolitiehen jäänyt oppimisprosessi, joka lopultakin tänä vuonna vietiin päätökseen. Vanha koira oppii kyllä uusia temppuja, kunhan aikaa ja kärsivällisyyttä on riittävästi.
• Grease. Tolland High Schoolin näyttävä musikaaliproduktio viime keväänä. Lukion kultakurkut ja musiikinopettaja Mr. Fields olivat rakentaneet sen suuruusluokan kulttuurielämyksen, että moni ammattilaisteatterikin kalpenisi tämän rinnalla.
• HHHH. Varpu kokeili viime kesänä 4H-kerhon kesäleiriä ja ihastui ikihyviksi. Ensi vuoden leirejä jo innolla odotellaan.
  
  
  
  
• Irtisanomiset. Kauppasota Kiinan kanssa koettelee markkinoita ankarasti ja tästä seurauksena IPG:llä tehtiin syksyn aikana mittavia organisaatiomuutoksia. Työmaalla eletään nyt varsin levottomia aikoja.
• Jill. Essin läheisin ystävä, jonka kanssa vietetään paljon aikaa koulussa ja sen ulkopuolella, jaetaan ilot, surut ja suklaacookien murut.
• Koulumatkapyöräily. Essin uusi toimintamalli tältä syksyltä, joka on jatkunut säiden salliessa satunnaisesti talviaikanakin. Menomatka aamuvarhaisella vaatii tiettyä tahtotilaa (koko matka ylämäkeä), mutta ainakin kotiinpäin tullessa alamäkipyöräily on koulubussia nopeampi vaihtoehto.
• Leenan ja Jarin kevätkyläily Connecticutissa oli eittämättä yksi tämän vuoden kohokohdista, ja innolla jo odotamme seuraavaa visiittiä ensi huhtikuussa.
• Marsut - arkieloamme rikastuttavat äänekkäät, alati nälkäiset karvapallot:
  
  
  
  
• No Business. Sadan mailin polkujuoksukisa lokakuisessa Tennesseessä: vesisadetta, kivikkoista korpea ja "Southern Hospitality"-asenteella kyllästettyjä huoltopisteitä. Yön pimeinä tunteina ojien pohjilla kahlatessani vannoin, etten enää ikinä tule tänne uudelleen, mutta nyt oikeastaan tekisi mieleni palata samoihin maisemiin vaikka heti ensi vuonna.
• Owen. Elokuusta lähtien Essin elämää sulostuttanut poikaystävä.
• Pupuilta. "Empty Nest Syndrome" häämöttää jokusen vuoden päässä, joten vanhempien kannattaa tässä kohtaa varoa vieraantumasta toisistaan. Tämän tiedostaen, olemme tänä vuonna ottaneet tavaksi korvamerkata joka kuukauden toisen lauantain "pupuillaksi", joka voi olla mitä tahansa kahdenkeskistä laatuaikaa.
• Quebec. Elokuinen autoretki Ironman-triathlonkisaan Kanadan puolelle.
• Retrotietokoneet. Ensimmäistään ei unohda koskaan. Vuonna 1983 käytettynä hankittu Commodore VIC-20-tietokone on edelleen käytössä. Tänä vuonna siihen vaihdettiin kaikki elektrolyyttikondensaattorit, ihan vaan varmuuden vuoksi. Lisäksi käytön helpottamiseksi hankittiin SD2IEC-sovitin, jolla nykyaikaisia SD-muistikortteja voi käyttää levyaseman korvikkeena.
• Suomi-loma. Kaikille tärkeä kesäperinne: iloisia jälleennäkemisiä, saunomista ja uimista, ja kotiintuomisina kasoittain mummun kutomia villasukkia, ksylitolipurkkaa ja Fazerin suklaata.
  
  
  
  
• Thru-hike. Johannan haaveilema ikäkriisiprojekti, toteutettavaksi ehkä 2025 tai niillä main. Sitä odotellessa voi viihdyttää itseään äänikirjoilla ja dokumenteilla, jotka kertovat Pacific Crest Trailin päästä päähän patikoinnista - tällaista oppimateriaalia on kahlattu tänä vuonna läpi kiitettävä määrä.
• Ufot. Aiemminkin Maissilakissa mainitut dronet jatkavat kiertelemistään Tollandin taivaalla. Nyt loppuvuodesta on ollut uutisissa artikkeleita, missä niitä ihmetellään olevan myös Coloradossa ja Nebraskassa. Siellä niitä on lennellyt 20 - 30 dronen parvissa, mutta täällä meillä päin niitä onneksi näkyy vain yksi tai kaksi kerrallaan.
• Voimistelu. Varpun henki ja elämä. Treenirutiinit rytmittävät viikkoaikatauluja, mutta ehkä sitäkin suurempi merkitys on Tri-Town Gymnasticsin perheenomaisella yhteisöllä: Varpulla on koko joukkuueellinen iso- ja pikkusiskoja, joiden kanssa harjoitellaan, kisataan, itketään ja nauretaan yhdessä.
• Wirepas. Jussin työt jatkuvat Tamperelaisen Wirepasin palkkalistoilla. Firma on paisunut kooltaan viidenkymmenen työntekijän kokoiseksi, joista Jussi on kolmanneksi vanhin (työsuhteeltaan, ei onneksi iältään). Toimipisteitä on kahdeksassa maassa ja eri kansalaisuuksia firmassa työskentelee toistakymmentä.
• X. Funktioita ja yhtälöitä tahkoavat sekä taloutemme middle-schooler että lukiolainen. Aina välillä me varttuneemmatkin työasioissa.
• Yhdysvaltain kansalaisuus. Ensi vuonna olemme asustaneet maassa yhtäjaksoisesti viisi vuotta, joten alkaa olla vähitellen aika ryhtyä täyttelemään hakemuksia kansalaisuuden saamiseksi. Paperityötä on edessä paljon ja prosessi on pitkä, mutta ehkä se tästä...
• Zhang. Tätä samaa käytimme vuoden 2012 Z-kirjaimen kohdalla. Tällä kertaa kyse ei ole kuitenkaan kiinalaislähtöisistä kollegoista, vaan Varpun läheisestä ystävästä. Sulan on Varpun luokkatoveri, jonka seurasta Varpu nauttii erityisesti yhteisten taideprojektien äärellä. Sulanin lahjakkuus on kiistämättä aivan omaa luokkaansa:
  
  
  
  
• Å. Ruotsin kielen tärkeyttä pohdiskellaan aina toisinaan. Miten mahtaa olla virkamiesruotsivaatimusten laita, jos haluaa Suomeen opiskelemaan lukion jälkeen? Varmuuden vuoksi Varpu on opiskellut Duolingo-sovelluksen avulla ruotsia keväästä asti.
• Ääri-ilmiöt. Eilen, maanantaina 30.12. tihkui koko päivän vettä. Yllättäen illansuussa alkoi kuulua jyrinää ja todellakin, ukonilmahan sieltä sitten tuli. Sääennusteessa siitä ei annettu mitään ennakkovaroitusta. Tällaisia outoja sään ääri-ilmiöitä on sattunut vuoden mittaan muitakin, politiikan ääri-ilmiöistä puhumattakaan...
• Ötökkä, pöllö, mörkö. Varpun luokkatoveri Paige on syystä tai toisesta rakastunut ääkkösiin. Tätä silmällä pitäen Varpu etsii jatkuvasti uusia ä- ja ö-pitoisia sanoja Paigen ilahduttamiseksi.

Cookies, man. Cookies.

Piparkakkuperinnelinjalla jatketaan...

Maanantaiaamun wobbler-palaveriin kuskatuista piparkakuista on vuosien varrella jo muodostunut siinä määrin oleellinen perinne, että niiden perään jo ehdittiin vähän kyselläkin. Ja mikäpä siinä - näitä on aina hauska leipoa, vaikkei näillä ketään enää varsinaisesti yllätetä:

Sunnuntain iltapäiväaskartelu sai kuitenkin uusia ulottuvuuksia, kun Varpu keksi ryhtyä toteuttamaan omaa projektia. Tyttö muistelee viikoittain lämmöllä viime vuoden Language Arts-opettajaa, Mr Lang:ia. Mr. Lang on tunnettu värikkäästä persoonastaan sekä motivoivista opetusmetodeistaan ja muun muassa näistä syistä oppilaiden suosiossa. Lang:in erityispiirteisiin kuuluu kravattimania: hän käyttää joka päivä kravattia ja omistaa riittävän monta sellaista, jotta ei käyttäisi samaa kravattia lukuvuoden aikana useammin kuin kerran.

Wobble-piparkakkupuuhastelua aloitellessani Varpu sai idean: mahtaisiko Mr. Lang ilahtua kravattipiparkakuista? Tuumasta toimeen. Kravattimuottia meillä ei tähän hätään ollut, mutta Varpu leikkeli taikinaa iloisesti vapaalla kädellä - ja parempi niin, koska olisihan suotavaa, että kravatit olisivat keskenään erinäköisiä.

Koristelun jälkeen kokoelmasta löytyi mm. seuraavanlaisia kravatteja:

Nämä matkustivat maanantaiaamuna Varpun kanssa kouluun ja löysivät tiensä Mr. Langin luo. Seuraavana päivänä kolahti Varpun sähköpostiin iloinen kiitosviesti otsikolla "Cookies, man. Cookies.", jossa todettiin seuraavaa:

1.) Those cookies were ridiculously amazing. Seriously.

2.) I'm actively trying to lose some weight, so I'm avoiding anything vaguely unhealthy. Still, I had to eat the big gay cookie, because it was awesome.

3.) Great googly-moogly, they were ties!

4.) My wife said that they were the best gingerbread she ever ate, and she's quite the connoisseur.

Olipa hauskaa, että Varpu keksi kehittää ihan uuden piparkakkusovelluksen. Osui ja upposi. Ja aika hienoa sekin, että Amurin mummun vuosikymmeniä vanha perinteinen piparkakkutaikina saa "the best gingerbread she ever ate"-kunniamaininnan.

Eeppisiä perinneaktiviteetteja

Joulun aika tekee tuloaan, joten lähdin jälleen pohdiskelemaan perinteisiä piparkakkutalkoita, jälleen tosin kyseenalaistaen sitä, joko teini-ikäinen jälkikasvu ystävineen alkaa olla kasvamassa tästä perinteestä ulos. Otin ensin asian esille Essin kanssa ja tiedustin, vieläkö piparkakkutyöpaja voisi kiehtoa.

Essi laittoi siltä istumalta viestin Andylle - ja vastausta ei tarvinnut kauaa odotella: "Sounds epic!"

Varpun ystävät Sally ja Leah olivat niin ikään sitä mieltä, että piparkakkuaktiviteetille on edelleen tilausta, joten laitoimme sellaisen tapahtumaan. Lauantai-iltapäivän ratoksi kokoonnuimme siis vanhan, tutun pöydän ääreen, vanhojen tuttujen askartelutarvikkeiden kanssa:

Talkooväki alkaa olla jo siinä määrin itseriittoista, että vanhempien tehtäväksi jäi oikeastaan lähinnä uunin vahtiminen. 

Mikäpä tässä oli iltapäivästä nauttiessa - seurailla näiden viiden puuhailua keskenään ja taltioida mieleensä sitä, kun talo on täynnä naurua ja lämmintä tunnelmaa. 

Vastaisku kylmänkankeudelle

Marraskuu on jo hyvinkin puolivälissä ja lämpötilatkin sen mukaiset (nollan Celsiuksen tuntumassa), mutta trampoliinikausi takapihallamme se jatkuu jatkumistaan. Ei raaskisi vielä laittaa talviteloille...

Sesonkipuuhastelua

Taloa ympäröivät ikivanhat lehtipuut ovat varjostamismielessä erinomaisen mukavia ja hyödyllisiä pitkän lämpimän kesän ajan, mutta tähän aikaan vuodesta niiden ilahduttavuudesta voidaan olla, no, montaa mieltä. Loka-marraskuun taitteessa puista putoava lehtimäärä jaksaa hämmästyttää vuosi toisensa jälkeen ja haravoitavaahan riittää.

Aiemmin tällä viikolla New Englandin aluetta riepotellut syysmyrsky osui siinä mielessä hyvään aikaan, että kovat tuulet tekivät varsin perusteellista työtä ja repivät pihapuista loputkin lehdet alas. Perjantai ja lauantai olivat onnekkaasti aurinkoisia poutapäiviä, joten maassa lojuva lehtimassa ehti sopivasti kuivua. Tämän sunnuntain pyhitimme siten lehtien haravoinnin grande finalea varten, jota varten kehotin kaikkia perheenjäseniä henkisesti valmistautumaan.

Essi, joka harvoin jättää neuvottelijan taitojaan kokeilematta, ei jäänyt hiljaiseksi tälläkään kertaa. Haravointi kuuluu Essin inhokkiaktiviteettien terävimpään kärkeen, joten tyttö lähti oitis tiedustelemaan olisiko mahdollista löytää ihan mitä tahansa muita tehtäviä, jos haravoinnin voisi vain mitenkään välttää. Essi itse ehdotti talon siivoamista sisältä, sillä aikaa, kun muu perhe haravoi.

Ajatus ei ollut oikeastaan ollenkaan hassumpi. Takavuosien haravointitalkoissa on turhan paljon aikaa kulunut siihen, että Essi ja Varpu vahtaavat toisiaan ja kritisoivat toistensa työn jälkeä tai tehokkuutta sen sijaan, että varsinaisesti haravoisivat. Ehkä homma toimisi paremmin, jos toinen suorittaisi tehtäviään sisällä ja toinen pihan puolella? Laadin siis Essille kattavan tehtävälistan (yläkerran ja alakerran imurointi, keittiön siivous, keittön ja kylpyhuoneen lattioiden pyyhintä, vessojen pesu, jne.), josta arvelin riittävän aktiviteettia siksi aikaa, kun muu perhe puuhastelisi haravoiden varressa.

Sitten vain härkää sarvista. Jätimme Essin ylhäiseen yksinäisyyteensä ja siirryimme haravoiden ja lehtipuhaltimen kanssa pihatöihin. Varpu vauhditti tekemistään äänikirjalla, itse otin seurakseni energeettisen soittolistan. Kyllä tämä tästä:

Lehtiainesta todellakin riitti, mutta määrätietoisella asenteella saimme lopulta kaiken materian ensin kasoiksi, sen jälkeen talteen tonttia reunustaville metsäkaistaleille. Kolmen ja puolen tunnin jälkeen olimme koko lailla väsyneitä, mutta tyytyväisiä.

Sisälle palattuamme Essi oli juuri parahiksi saanut tehtävälistansa kunnialla loppuun. Lattiat oli huolella imuroitu joka puolelta, keittiö oli siisti ja vessoissa puhdasta. Olin enemmän kuin iloisesti yllättynyt! Vaihtoehtoaktiviteettien anelu, joka omasta mielestäni oli aiemmin tuntunut typerältä vänkäämiseltä, osoittautui suorastaan loistavaksi ratkaisuksi. Olipa hyvä, ettei jumituttu vanhaan toimintamalliin pelkästään vanhaan toimintamalliin jumittumisen ilosta.

Särkyvää krääsää Paigelle

Varpun luokkatoveri Paige ei osaa suomea, mutta aina toisinaan näkee Varpun tavaroissa suomenkielisiä tekstinpätkiä ja on suunnattoman ihastunut aina, kun näkee ääkkösiä. Jokin näissä vieraissa kirjaimissa vain vetää puoleensa.

Viime kesälomalla mökille ajaessa Varpu otti kuvan näistä tienviitoista, ihan vain Paigea ilahduttaakseen:

Ensi viikolla suuri osa Tolland Middle Schoolin kahdeksasluokkalaisista on lähdössä muutaman päivän retkelle Washington DC:hen. Bussimatkasta tulee pitkä, mutta Varpu on jo kehittänyt ajanvietettä Paigen matkanteon vauhdittamiseksi. Pitkä lista suomenkielisiä ilmauksia, joissa ei välttämättä ole tolkun hiventä, mutta ääkkösiä sitäkin enemmän:

Vanhemmuussimulaatio

Essillä on tämän syksyn valinnaisaineena Child Development-kurssi, jonka tarkoituksena on antaa oppilaille esimakua esim. kasvatustieteiden opiskelusta. Teoriaopintojen lisäksi tämä kurssi on tarjonnut paljon käytännönläheistä oppimista. 

Tolland High Schoolin yhteydessä toimii preschool-pienryhmä 3 - 5-vuotiaille lapsille. Child Development-kurssilaiset pääsevät viikoittain toimimaan preschool-ryhmän apuopettajina ja osa kurssin arvosanasta muodostuu esimerkiksi projekteista, jossa jokainen oppilas vuorollaan valmistelee preschool-ryhmälle aktiviteetin ja luotsaa ryhmän aamupäiväsessiota sen mukaisesti. Essin tehtävänä pari viikkoa sitten oli esimerkiksi suunnitella nelivuotiaille askartelutehtävä, jonka yhteydessä opitaan numeroita.

Osana Child Development-kurssia oppilaat pääsevät/joutuvat tekemään myös kahden vuorokauden mittaisen "teinivanhemmuussimulaation". Jokainen kurssilainen saa vuorollaan viikonloppuhoitoon ohjelmoidun vauvanuken, joka heräilee täysin sattumanvaraisesti vaatimaan sylissäpitoa, ruokaa, vaipanvaihtoa, jne. Vauvanukessa on antureita, joilla mitataan esimerkiksi sitä, onko niskaa tuettu oikein ja miten vauvan vaatimuksiin on reagoitu. Vauvanukke on ajastettu "käynnistymään" perjantai-iltapäivällä koulun päätyttyä ja menemään pois päältä 48 tuntia myöhemmin. Nukke palautetaan kouluun maanantaina, jonka jälkeen opettaja saa luettavakseen viikonloppuhoidon tulokset - onko vauvan tarpeisiin vastattu tilanteen vaatimalla tavalla vai onko käärö ehkä vain sysätty kaappiin koko viikonlopuksi.

Niin saapui vauvanukke myös Essin iloksi edellisenä viikonloppuna. 48 tunnin mittainen kokeilu oli koko lailla realistinen. Keskellä yötä kitisemään herännyttä nukkevauvaa ei hiljennetty napin painalluksella, vaan vaatimukset saattoivat pitää hoitajan kiireisenä hyvinkin 30-45 minuuttia kerrallaan. Kouluprojektiksi kenties vähän erikoinen kokemus, mutta antaa toivottavasti ajattelemisen aihetta teini-ikäisille?

Työvoitto

Flip turn. Tämän asian kanssa on takkuiltu ja jahkailtu jo jonkin aikaa. Suunnilleen kaksi vuotta sitten, kun vapaauinnin perusteet alkoivat olla hallinnassa ja ajatuksena oli parannella tekniikkaa ym., kävin jonkin aikaa HEAT:n (Hartford Extended Area Triathletes) uintikurssilla. Jokusilla kerroilla tunnin aiheena oli nimenomaan käännökset ja flip turn oli työn alla niin ikään. 

Useimmille osallistujille tuo ei näyttänyt olevan temppu eikä mikään, mutta omalla kohdallani hankaluuksia riitti. Sisäinen kompassi meni täysi sekaisin ja päädyin käännöksineni milloin minnekin suuntaan. Henki loppui kesken käännöksen ja nenä meni täyteen vettä. Valmentaja-Jeff joutui lopulta toteamaan: "Well, some people are just kinetically challenged. You are definitely one of those people. It's ok. Just keep practicing open turns."

Otin ammattilaisen ohjeesta vaarin ja annoin periksi. Keksin monta syytä, miksi flip turn olisi oikeastaan koko lailla turha taito. Avokäännöksillä pärjäisi oikein mainiosti. Asia jäi silti hampaankoloon.

Aikani yritin lakaista flip turnia maton alle, mutta asia häritsi mielenrauhaa siinä määrin, että uudenvuoden lupauksen nimissä päätin korjata tilanteen tämän vuoden aikana. Kuinka ollakaan, kummasti onnistuin kuitenkin keksimään muita kiireitä. Alkuvuodesta panostin polkujuoksuun ja kohta olikin jo aika siirtyä avovesiuinnin pariin, jolloin allas flip turneineen sai jäädä unholaan. Elokuun triathlonkisan jälkeen ei ollut kuitenkaan enää yhtään tekosyytä jäljellä. Ja, pelottavaa kyllä, kalenterivuottakaan olisi enää neljä kuukautta jäljellä - alkoi todellakin olla aika tehdä asialle jotakin.

Ei auttanut muu kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen. Katsoin litanian tutorial-videoita YouTubesta ja ryhdyin harjoittelemaan. YMCA:n allasvalvoja Robert neuvoi kärsivällisesti perusteiden kanssa, mutta vaikeaa oli silti. Katsoin lisää opetusvideoita ja hakkasin päätäni seinään. Ei epäilystäkään siitä, ettenkö olisi todellakin "kinetically challenged", mutta nyt ei tehnyt mieli antaa periksi.

Jatkoin pään hakkaamista seinään. Kului viikko jos toinenkin. Ja katso, kas lopultakin alkoi sujua. Kineettisesti rajoittunut vanha koira oppi kuin oppikin uuden tempun:

Mitä mietit?

Taloudessamme vallitsee intensiivinen, keskittynyt tunnelma. Syystä tai toisesta jokainen tuntuu olevan kiireinen jonkinlaisen tutkimustyön äärellä, olkoonkin, että tutkimuksen kohteet ovat suloista poikkitieteellistä sekamelskaa.

Varpu sai aiemmin tällä viikolla uudet vesiväritussit. Nyt on systemaattisen testaamisen aika. Väriyhdistelmiä ja gradientteja voi säätää loputtomiin:

Jussi on palannut ajassa vuosiin 1983 - 1985, ensimmäisen oman tietokoneen (Commodore VIC-20) aikaan. Netistä löytyi skannattuna kirja VIC-20 Programmer's Reference Guide, joka olisi toki ollut aivan mahtavaa luettavaa jo tuolloin harrastuksen alkuaikoinakin, mutta varsinkin nyt vanhempana sen sisältö menee jakeluun aivan eri tavalla.

Kirjan ansiosta on tullut ohjelmoitua muutamia testiohjelmia, joiden avulla on voinut etsiä koneen suorituskyvyn rajoja. Tosin, vaikka taloudesta toimiva VIC-20 löytyykin, nykypäivänä voi ohjelmien kehitykseen käyttää modernia läppäriä ja ajaa ohjelmat ns. emulaattorissa, jolloin alkuperäiseltä minuutteja kestävältä ohjelman kasetilta lataamiselta vältytään:

Essi tekee tutkimuksia gluteenittomien reseptien äärellä ilahduttaakseen lähitulevaisuudessa leipomuksillaan erästä erityistä ja tärkeää henkilöä. Tämän asian tiimoilta kuulemme lisää tuonnempana.

Johanna selailee erinäisten juoksuorganisaatioiden kalentereita ja seuloo hyviä vaihtoehtoja ensi vuoden satamailereiksi:

Kullakin omanlaisensa aktiviteetit, vaan eipä sen kai niin väliä? Kunhan on jokaisella riittävästi tekemistä, että pysytään pois pahanteosta...