Enpä olisi vielä vuosi sitten osannut arvata että olen vuoden päästä:
Löysinpä tällä viikolla sattumoisin Facebookin ihmemaasta ryhmän "USA:n suomalaisten kirjakirppis". Täytyy sanoa, että äkkiseltään kuulostaa niin spesifiltä ryhmältä, että rohkenin epäillä, montakohan aktiivista jäsentä noin suppeaan kohderyhmään voi mahtua (jos yhtään), mutta ihan uteliaisuudesta päätin liittyä ryhmään seuraillakseni, miten tuollainen voi toimia.
Aika pian kävi ilmi, että ryhmän jäsenet ostavat ja myyvät varsin aktiivisesti suomalaisia lastenkirjoja. Siitä sainkin kimmokkeen ryhtyä siistimään omaa kirjahyllyämme, jonne Essi ja Varpu ovat kasanneet kirjoja, joita on takavuosina innolla luettu, mutta joista on nyt kasvettu ulos. Olenkin jo jonkin aikaa pähkäillyt, mitä näille oikein voisi tehdä. Connecticutista en keksi yhtäkään tahoa, jonne suomenkielisiä lastenkirjoja voisi lahjoittaa, mutta ehkä tämän kirjakirppispalstan avulla näistä voisi hankkiutua mielekkäällä tavalla eroon...?
Tuumasta toimeen. Tiistai-iltana laitoin palstalle kokeiluluontoisesti 16 Essin ja Varpun vanhaa kirjaa periaatteella "Annetaan lasten / nuorten kirjoja. Vastaanottaja maksaa postimaksut, nouto Connecticutista myös mahdollinen."
Postaukseni ehti vanheta puoli minuuttia, kun ensimmäinen innokas jo ilmoittautui: "Mulle kaikki Risto Räppääjät, Supermarsut ja Timo Parvelat." Jos olin aiemmin kyseenalaistanut tämän ryhmän toiminnan aktiivisuutta, ennakkoluuloni karisivat aika nopeaan. Alle seitsemässä minuutissa 16:sta kirjasta kaikki, paitsi yksi olivat löytäneet uuden kodin.
Uusi mielenkiintoinen oppimiskokemus koitti pian tämän jälkeen, kun ryhdyin järjestämään kirjojen lähettämistä uusille omistajilleen - Georgiaan, North Carolinaan, Coloradoon ja Kaliforniaan. Kirjojen vastaanottajista useampi kehotti käyttämään Media Mailia. Jaa mitä?
Yli kymmenen vuotta Yhdysvalloissa asuneena luulin tuntevani paikallisen postilaitoksen palvelut jo aika perusteellisesti. Vaan en ehkä sittenkään... Nyt vasta opin, että USPS:lla on todellakin tarjolla Media Mail-palvelu, jonka kautta voi lähettää kirjoja ja muita ei-mainontaan liittyviä painotuotteita, CD- / DVD-levyjä ja muita oppimateriaaliksi laskettavia tuotteita liikuttavan edullisesti.
Toden totta. Paketoin kirjat kuplamuovikuoriin tai pahvilaatikoihin ja marssin näiden kanssa Tollandin postitoimistoon. Lähetyksistä suurin, kahdeksan kirjaa, painoi pakkauslaatikoineen vähän vajaat neljä kiloa. Näiden lähettäminen 5000 kilometrin päähän, San Franciscoon, maksoi kuusi dollaria. Tältä pohjalta en enää yhtään ihmettelekään sitä, että amerikansuomalaisilla voi olla käsittämättömän vilkas kirjakirpputoriyhteisö. Mikäpä on käytettyjä kirjoja siirtäessä mantereen laidalta toiselle, kun postilaitos subventoi kehittävien painotuotteiden kuskaamista tällä tavoin?
