Särkyvää krääsää Paigelle

Varpun luokkatoveri Paige ei osaa suomea, mutta aina toisinaan näkee Varpun tavaroissa suomenkielisiä tekstinpätkiä ja on suunnattoman ihastunut aina, kun näkee ääkkösiä. Jokin näissä vieraissa kirjaimissa vain vetää puoleensa.

Viime kesälomalla mökille ajaessa Varpu otti kuvan näistä tienviitoista, ihan vain Paigea ilahduttaakseen:

Ensi viikolla suuri osa Tolland Middle Schoolin kahdeksasluokkalaisista on lähdössä muutaman päivän retkelle Washington DC:hen. Bussimatkasta tulee pitkä, mutta Varpu on jo kehittänyt ajanvietettä Paigen matkanteon vauhdittamiseksi. Pitkä lista suomenkielisiä ilmauksia, joissa ei välttämättä ole tolkun hiventä, mutta ääkkösiä sitäkin enemmän:

Suoniemen BBQ

Mummu, Vaari, Essi ja Varpu palasivat tänään mökille, oltuaan muutaman päivän kylmiä kelejä paossa kaupungissa. Matkalla ihmeteltiin suomalaisia liikennemerkkejä.

Essi: Mitä toi "KKO" tarkoittaa paikkojen kylteissä?

Isä: Kirkko. Aina kun tienviitassa on "KKO", se tarkoittaa kirkkoa.

Varpu (pienen tauon jälkeen): Niinkuin "BBQ": barbeque.

Kieli-ilottelua

Kielellä leikkiminen muuttuu päivä päivältä hauskemmaksi, kun Essi ja Varpu kantavat korsiaan kekoon kaiken aikaa ahkerammin... Omilta äidinkielen tunneilta muistuvat mieleen ne kerrat, kun käyttöön otettiin käsitteet synonyymi (samaa tarkoittavat sanat, esim. vihta ja vasta) ja homonyymi (sama sana, jolla useita eri merkityksiä, esim. kuusi).

Essi kuljetti tällä viikolla kotiin ihan uuden käsitteen "homophone" (suomeksi kaiketi homofoni), jolla tarkoitetaan samalla tavalla tavalla lausuttavia sanoja, joiden kirjoitusasu on toisistaan poikkeava. Suomen kielessä tällaisiin törmää harvemmin, mutta englannin kielessä tämän tästä.

Essin luokalla on ollut viime aikoina "homofonisulkeisia". Lapsille annetaan tietty määrä aikaa, jonka kuluessa kukin saa keksiä mahdollisimman monta homofonia ja lisäksi piirtää kuva jokaisesta keksimästään sanasta. Eniten keksinyt on leikkimielisen kilpailun voittaja.

Tästä jalostuikin kerrassaan hauskaa automatkojen ajanvietettä. Piirustusmahdollisuuksia ei tuossa tilanteessa ole, mutta kukin voi tykönään miettiä, miten minkäkin sanan voisi pukea kuvaksi. Lisäksi, jos perheessä sattuu olemaan "huonoja häviäjiä", voidaan sääntöjä soveltaa niin, että kilpailijoina ovatkin sanat itse (eniten homofoneja löytänyt sana voittaa), jolloin autossa istujat voivat vapaasti jalostaa toisten aloittamia sanalistoja.

Tämän päivän voittaja oli sananelikko were (olimme) - wear (pitää yllään) - where (missä) - ware (tavara). Jälkeen jäivät mm. plane (lentokone) - plain (pelkkä), piece (pala) - peace (rauha) sekä two (kaksi) - too (myös). Suomeksi leikki lienee vähän haastavampi? Juuri ja juuri keksin Karrin ja curryn, mutta odottelen apujanne kommenttilaatikossa...

Puhdejämät

Pihalla puuhailtiin taas...

Varpu: "Nyt mun täytyy ruveta taas syöttämään ötököitä."

Äiti: "Niinkö? Mitä ötököillä on tänään ruokana?"

Varpu: "Mä ajattelin etsiä niille puhdejämiä."

Äiti: "Puhdejämiäkö? Mitä sellainen ruoka on?"

Varpu: "Puhdejämät on vähän niin kuin pieniä pähkinöitä. Niitä ötökät ei olekaan syöneet pitkään aikaan..."

Taas lanseerattiin mielenkiintoinen uusi käsite! Itse en olisi kyllä äkkiseltään arvannut puhdejämiä pieniksi pähkinöiksi. Omasta mielestäni puhdejämä voisi olla jotakin sellaista, mitä on jäänyt yli, jos on seuraavaa päivää varten laittanut jotakin erityistä ruokaa. Esimerkiksi lauantai-iltana, kun tein Essin syntymäpäiväkakkua sunnuntaiksi, jäi uunipellin muotoisesta kakkupohjasta "kehykset" jäljelle, kun leikkasin sydämen muotoisen keskustan kakkua varten. Noita reunapaloja voisi mielestäni kutsua puhdejämiksi. Samaten, jos leipoisi vaikka reikäleipiä, ne rei'istä jäljelle jäävät pienet pyörylät täyttäisivät oikein mainiosti puhdejämän määritelmän.

Mitähän puhdejämiä sitä keksisi iltapalaksi tänään?

Pieneläin pieneläin

Sompailin tuossa Google Mapsissa sopivaa lenkkireittiä suunnitellen. Pirkkalasta löytyi mielenkiintoinen kadunpätkä, Pieneläinkuja. Jäin miettimään, tarkoittaako tuo sitä, että kujalla asustelee monta Pienelä-nimistä perhettä vai paljon pieniä eläimiä? Täytynee käydä tarkistamassa. Jos toivoa saisi, niin mieluummin ei olisi kauhea rottalaumaa vastassa...

Tieltä johkaantunut auto

Aamulehti uutisoi seuraavaa:

"Forssan poliisi on löytänyt Tammelasta kakkostien varresta puuta päin ajetun auton ja sen sisältä mieshenkilön kuolleena."... "Auto oli tiettävästi johkaantunut vähän kauemmas valtatiestä."

Siis auto oli mitä? Kertoisiko joku viisas, mitä ihmettä tarkoittaa johkaantuminen? Missä päin Suomea (tai maailmaa) tällaista ilmausta on tapana käyttää ja mikä tai mitkä ovat ne kantasanat, joista johkaantumisen voi johtaa?

Ei tule kuuloon - eikä käy järkeen

Kuka osaisi valaista, mistä tulee ilmaus "Ei tule kuuloonkaan"? Mitä tekemistä kuulolla on sen kanssa, että jokin on niin kerrassaan epäsoveliasta.

Ja toinen asia, mikä on viime päivinä askarruttanut, on puilla paljailla oleminen. Mitä ne paljaat puut ovat ja miten ne liittyvät taloudelliseen ahdinkoon?

Silmät ymmyrkäisinä ja päätäni raapien täällä vastausten ryöppyä odottelen...

Rumat sanat

Mandariininsyönnin lomassa tulimme tänään maininneeksi, että tiedättekös, lapset, että mandariini on sitrushedelmä, kuten myöskin appelsiini ja sitruuna esimerkiksi. Essi raivostui tuosta aivan täysin. Oli sitä mieltä, että "sitrushedelmä" on niin ruma sana, ettei sitä sovi sotkea mandariininkaltaiseen herkkuruokaan. Sanaseppo sisälläni virkistyi oitis ja aloin kysellä, onko Essillä mielessään muitakin sanoja, jotka ovat hänen mielestään rumia. Oikopäätä tyttö ei keksinyt mitään sitrushedelmän veroista, mutta innostui mietinnästä kuitenkin siinä määrin, että pitkin iltaa kävi aina listaamassa uusia rumia sanoja, sitä mukaa, kun niitä mieleen juolahti. Yhteenvetona Essin viiden kärki inhottavimmista mieleen tulevista sanoista:

1. sitrushedelmä

2. rakkikoira

3. pölysokeri

4. vauvanhajuinen (?!?)

5. liottaminen

Hupaisaa sinänsä, etteivät nuo mitenkään aihepiireiltään ole lähellä toisiaan, eivätkä ainakaan kaikki selkeästi inhottavia asioita itsessään. Referenssinä rumien sanojen top 5 omalta osaltani:

1. raikulipoika

2. itsesyytös

3. rääväsuu

4. Lihasula (paikka Kangasalla, hyi olkoon!)

5. hauki

Varpu ei oikein pohdiskelustamme perustanut. Jussi ei myöskään jaksanut lähteä tarkemmin rumia sanoja erittelemään, oli lähinnä sitä mieltä, että valitsemalla stadin slangista mitkä tahansa viisi sanaa, saisi jo aikaan todella vastenmielisen listan.

Voi tätä mietinnän hauskuutta! Toivottavasti joku liittyy pian seuraamme ja kommenttiloota täyttyy uusista rumista sanoista. Saa sinne toki kauniitakin kirjoitella...

Hiukset hyvin, kaikki hyvin?

Tänään olisi ollut taas perheliikuntapeuhupäivä, mutta koska Essi on koko viikon yskinyt antaumuksella keuhkojaan pihalle, katsoimme parhaaksi jättää peuhaamisen väliin tällä kertaa. Aamupäiväksi keksimme sitten muunlaista aktiviteettia, perustimme keittiöön salongin ja ryhdyimme hiustenleikkuupuuhiin. Tyttöjen hiukset alkoivatkin olla jo aikamoisessa Mörrimöykky-lookissa, joten ajankohta näin joulujuhlasuman kynnyksellä oli enemmän kuin otollinen. Tilanne ennen operointia näytti tältä:

Varpun hiuksiin ei ennen tätä ole koskaan saksien kanssa kajottukaan. Hiukan haikein mielin siis käytiin vauvahahtuviin käsiksi. Jännä juttu muuten, miten vaihtelevaa tahtia lapsille nuo hiukset tulevat. Monilla Varpunkin ikätovereilla tuntuu olevan jo vaikka miten vahva tukka tässä vaiheessa, mutta tämä yksilö ei ole pitänyt kiirettä. Vaan ehtiihän tuon myöhemminkin... (Vähähiuksisuudesta tuli muuten mieleeni ihana, elämään jäänyt kommentti parin vuoden takaa. Olimme sukujuhlissa Oriniemessä, Varpu oli tuolloin muutamaa kuukautta vaille vuoden ikäinen, sellainen pyöreäposkinen, hiukseton ja hampaaton hangonkeksi. Anu-serkun ensikommentti Varpusta kuului: "Voi kun ihana! Teilläkin on tämmöinen klassinen suomalainen kaljupäävauva." Terveisiä vaan Anulle, tämä "klassinen suomalainen kaljupäävauva" on meillä sittemmin käyttöön vakiintunut käsite ja oikein hyvä sellainen!)

Mutta siis, takaisin asiaan. Lapset jähmetettiin pöydän ääreen katsomaan saksankielistä Barbapapaa, jolloin päät pysyivät kiitettävän hyvin paikoillaan ja saksiminen sujui jouhevasti. Essi onkin tässä parturointioperaatiossa ihan konkari ja suostuu hommaan mielellään, mutta Varpun asennetta ennakkoon hieman pelkäsin. Varpu ei alunperin ollut ollenkaan innoissaan koko hiustenleikkuuajatuksesta ja kun lopulta alkuun päästiin, jännitin kaiken aikaa, missä kohtaa tulee se periaatteellinen ja lahjomaton "ei enää/haluun jo pois tästä/ei leikata/en halua istua paikallaan/pissahätä/..." Yllättävää kyllä, kauhuskenaario ei toteutunutkaan, vaan leikkelyoperaatio sujui hyvässä yhteisymmärryksessä alusta loppuun asti. Lopputulos näytti tältä:

Pääsimme heti illalla kokeilemaan uusien kutrien juhlakelpoisuutta. Essin ja Varpun Jussi-serkku täytti eilen maagiset 18 vuotta, jota tänään kävimme Sorsapuistossa juhlistamassa. Vähän tässä tosin alkaa tuntea itsensä vanhaksi, kun sellainen, jonka elämää on saanut seurata aivan vastasyntyneestä asti, onkin yhtäkkiä aikuinen. Eikä yhtään vähemmän hämmentävää ole se, että poika, joka mahtui aivan hienosti syliin, kun itse olin kahdeksanvuotias, joutuu nyt kumartumaan ainakin 30 cm, jos meinaa vastaanottaa onnitteluhalin keskimittaiseksi jämähtäneeltä tätipololta... Iloiset onnentoivotukset Jussille vielä kerran - ja onnea myös lähitulevaisuudessa häämöttävään inssiin! Viimeisenä - vaan ei vähäisimpänä - toivottelemme syntymäpäiväonnea myös Kati-serkulle, joka täytti tänään 14 vuotta.

Mikä tämä on?

Minusta tämä on taikinapyörä. Lehtien joulureseptitarjontaa silmäillessäni olen kuitenkin törmännyt myös ilmaisuihin torttuleikkuri (kuulostaapa keinotekoiselta) ja torttuhyrrä (tämä on jo sentään vähän hauskempi). Rupesin miettimään, josko löytyisi tälle kapistukselle vielä lisääkin nimivaihtoehtoja.

Taikinapyörä ei liene kaikkein ymmärrettävin nimi. Tähän tulokseen tulin, kun iskin hakusanan "taikinapyörä" Googleen - ensimmäinen osuma olisi ohjannut minut Crescentin nettisivuille. Sivupalkin mainoksistakin useampi markkinoi alehintaisia ajovarusteita. Hmm... Taidankin mennä katsomaan, mitä linkin takana on tarjolla. Voihan nimittäin käydä niin, että joululeipomukset menevät pieleen, ellen hanki ennen puuhaan ryhtymistä kunnollista taikinapyöräilyasua. Kypärästä puhumattakaan.

Kuka kumman Pilkkonen?

Viime päivinä olen taas törmäillyt mitä ihmeellisimpiin ilmauksiin, joiden alkuperä on hämärän peitossa. Eilen, tiistaina, oli tyttöjen jumppakerhopäivä ja liikuntahalillta ulos tullessamme lapset hätkähtivät aika tavalla, olihan talviaikaan siirtyminen tehnyt tehtävänsä ja ulkona paljon pimeämpää kuin kertaakaan aikaisemmin jumpan jälkeen tänä syksynä. Varpu ehti pukemaan hämmästyksen sanoiksi ensimmäisenä: "Oho. Täällähän on ihan peipposen pimeetä." Essi ehätti oikomaan: "Ei peipposen pimeetä, kun pilkkosen pimeetä." Tästä matka jatkuikin sujuvasti kotiin loputtoman kinastelun siivittämänä: "Ei kun peipposen." "Pilkkosenpas!" "Peipposen." "Eiiii! Pilkkosen." jne... ei tästä asiasta ole päästy vieläkään, mutta itseäni jäi vaivaamaan se pilkkosen pimeä. Mikä tai kuka on se pilkkonen/Pilkkonen? Luultavasti jotakin sukua Typöselle? Ja jos viti-etuliite on omistettu valkoiselle, miksi puti-alku on annettu nimenomaan puhtaalle? Entäpä jos haluankin ryhtyä toisinajattelijaksi ja ryhdyn edellä mainittujen sijaan käyttämään vaikkapa ilmaisuja vitivihreä ja putipunainen?

V-sanoja ja vähän muitakin

Mielipuuhiini kuuluu kaikenlainen kielellä leikkiminen ja sanojen alkuperän pohdinta. Usein hämmästelen ihan hiljaa itsekseni, toisinaan jaan ihmettelyn iloa myös kanssaihmisille. Vähän foorumista riippuu, saanko sitten innokasta vastakaikua vai lähinnä kyllästynyttä silmien pyörittelyä ja olkien kohauttelua ("Kaikkea sinäkin mietit. Hohhoijaa..."). Tätä jälkimmäistä onneksi harvemmin.

Noin vuosi takaperin perustimme puolivahingossa muutaman samanhenkisen sukulaisen kera juuri tähän sanailuun keskittyvän pulinaklubin, jonka hedelmiä olemme saaneet sähköpostilaatikoistamme nautiskella. Erinomaisen hauskoja hetkiä olen sanojen ja selitysten äärellä monet kerrat viettänyt, mistä suuret kiitokset kaikille asiaan sotkeutuneille.

Sikäli, kun sanasepposeurueemme ei tästä pane pahakseen, ajattelin hivuttaa omia kielipohdiskelujani tänne blogin puolelle. Aivan yltiöpäisen hienoa toki olisi, jos tuonne kommenttilootaan saisi jatkoa pohdinnoille. Lämpimästi tervetuloa tänne siis, kaikki vanhat ja varsinkin uudet kieli-ilottelijat!

Tämä siis alustuksena, nyt itse asiaan. Tänään on ollut mielessä erityisen monta v-sanaa. Jo pitkään olen hämmästellyt sanakummajaista "vasiten", jota muutamakin työkaveri päivittäin viljelee. Kyseessä on kai lähinnä täytesana, jota ilmankin mainiosti pärjäilisi ("Nostapa se mittari vasiten sinne pöydälle.") Tietääkö kukaan viisaampi, mistä kummasta tämä vasiten on käyttöömme pesiytynyt ja onko sillä jotakin kummempaa merkitystä?

Toinen hassu sana on "viheliäinen". Pienenä ymmärsin viheliäisen tarkoittavan jotakin ihan muuta kuin huonoa tai harmillista. Viheliäisestä tulee lähinnä mieleen viheltäminen, joka yleensä liitetään ennemmin iloisiin asioihin. Toisaalta viheliäinen voisi olla myös eläin, ehkä lintu?

Pyylevä ei kyllä kuulu tähän v-sanojen joukkoon, mutta pääsköön nyt mukaan kuitenkin, kun on sitkeästi harmaita aivosoluja juoksuttanut. Pyylevä kuulostaa mielestäni lähinnä piilevältä, mitä pyylevä kai aika epätodennäköisesti on. Vai onko pyylevä johdettu pyystä? Parempi ylevä pyy pivossa kuin kymmenen oksalla? Ja mikä on sitten se pivo?

Kysymyksiä kerrakseen. Auttakaa joku!