Hauskaa pääsiäistä!

Pääsiäisviikonloppumme on vierähtänyt iloisen ulkoilun, askartelunysväilyn sekä erinäisten Easter Egg Hunt-piilotus-/etsintäleikkien merkeissä. 

Eilen pidimme tämän vuoden ensimmäisen "juoksupiknikin". Toimimme vanhalla, tutulla, hyväksi havaitulla kaavalla, jossa äiti lähtee aamuhämärissä juoksemaan sopivan mittaista polkutaivalta ja alkuiltapäiväksi sovitaan treffit maaliviivaksi katsottuun paikkaan, jonne muu perhe ilmaantuu eväiden (ja kesemmällä lisäksi uimavarusteiden) kera. Tällä kertaa otimme kohteeksi Mansfield Hollow Laken rannan - vielä ei innostuttu uimaan, mutta rantavedessä kahlailu ja leipien heittely oli rattoisaa puuhaa sekin.

Evästuokion jälkeen lähdimme vielä yhdessä tutkiskelemaan rantapolkuja. Kiipeilypuista ja liaaneista riitti lystiä niin ikään:

Täkäläiseen pääsiäisperinteeseen ei kuulu virpominen, mutta Easter Egg Hunt tarjoaa vastaavaa jännitystä ja makeita lopputuloksia. Kun perjantaina kävin kaupassa etsimässä tarvikkeita viikonlopun kätkentäsessiota varten, jäin sivukorvalla kuulostelemaan, kun muuan rouvashenkilö jutteli toiselle: "Ajattelin, etten enää tänä vuonna olisi laittanut lapsille Easter Egg Huntia, mutta täytyyhän sitä, kun niin kovasti toivovat. Nyt ovat 18- ja 20-vuotiaita, tiedä sitten, josko jo ensi vuonna olisivat tästä kasvaneet ulos...?" 

Vaan eipä tuo Easter Egg Huntin hauskuus ikää katso. Essi ja Varpu olivat tohkeissaan, kun lauantai-iltana takapihalle oli kätketty pimeässä loistavia munia. Saalistaminen iltahämärässä oli vinkeä kokemus. Vanhemmat puolestaan olivat innoissaan sunnuntaiaamuna, kun tytöt olivat vastavuoroisesti rakentaneet oman metsästysleikin äidille ja isälle. Hauskaa juonittelua puolin ja toisin!

Tänään sulattelimme Easter Egg Huntin satoa sulkapalloilemalla:

Kekseliäät kevätkelit

Sunnuntaina oli kevätpäiväntasaus tai täkäläisen ilmaisun mukaan "kevään ensimmäinen päivä". Nautiskelimme aurinkoisesta säästä ja Varpu otti ilon irti uudesta kulkineestaan:

Maanantaina oli kevään toinen päivä. Aamulla herätessä oli puhelinvastaajassa ja sähköpostissa viestit Tollandin koulutoimelta, jotka kertoivat koulujen olevan suljettuna lumimyrskystä johtuen. Ja niinhän sitä oli, jo aamuvarhaisella lunta maassa pitkästi toistakymmentä senttiä. Koulun asemesta päiväohjelmassa siis lumiukkoja ja pulkkamäkeä:

Tänään, tiistaina, oli kevään kolmas päivä. Ulkona paistoi aurinko ja lämpö kipusi viidentoista Celsiuksen tuntumaan. Pihaan unohtunut pulkka näytti yksinäiseltä vihertävän nurmikon keskellä - lumi oli mennyt menojaan.

Ylihuomisen huomenna on perjantai ja kevään kuudes päivä. Sääennuste lupaa tuolle päivälle ukkosmyrskyjä.

Ota nyt sitten tästäkin ilmastosta selvä... 

Lomasuunnitelmia

Kesälomat lähestyvät jo uhkaavasti. Sitä silmällä pitäen laitoimme varaukseen Jussin ja tyttöjen lennot Suomi-lomaa varten. Saapuminen Helsinkiin torstaina 14.7., startti paluumatkalle keskiviikkona 3.8.

Näkemisiin neljän kuukauden kuluttua!

Sateenkaarisämpylöitä

Kokeilevaa kokkausta taas kerran... Iltapala-ajan lähestyessä luovuus lähti lapasesta ja leipätaikina taipui sateenkaarikuosiin. Hassu konsepti:

Ilmoja pitelee taas kerran...

Itärannikon kevättalvi voi tarkoittaa säämielessä suunnilleen mitä tahansa. Viimeksi kuluneen kuukauden aikana on ehditty kokea niin häikäisevää auringonpaistetta, lumimyrskyä, massiivisia vesisateita, ilmassa tuoksuvaa kevättä kuin myös hurrikaanin voimakkuudella puhaltavia tuulenpuuskia (30 m/s).

Ankaran takatalven mahdollisuutta ei ole edelleenkään poissuljettu, mutta tänään saimme kuitenkin nauttia +24 C:een lämpötilasta. Matka sorvin ääreltä kotiin hujahti mukavasti avokatolla ajellessa ja lapset viettivät iloista iltapäiväpiknikiä naapurin Cecin luona:

Kymppisynttärit, osa 2

Viime viikonloppuna vietimme Varpun merkkipäivää perhekeskeisemmin, tänä viikonloppuna oli kaverisynttäreiden vuoro. Varpun toivomuksena oli kutsua muutama koulukaveri yökylään ja juhlistaa syntymäpäivää "pyjama-partyn" merkeissä, mikä kuulosti oikein kivalta idealta.

Iloinen viikonvaihteemme sai hieman surullisen alun perjantaina, jolloin Suomesta saapui viesti Amurin vaarin kuolemasta. Uutinen ei tullut yllätyksenä, mutta jätti kuitenkin jälkeensä onton olon. 

Varpun syntymäpäiväjuhlaskenaario oli valmistelumielessä mukavan vaatimaton, joten lauantaimme sujui rennosti, suurempia stressaamatta. Päivänsankari pääsi aloittamaan juhlapäivänsä mielipuuhissaan koripallokentällä:

Illan suussa sisustimme alakerran oleskelutilan valmiiksi köllöttelyä varten. Patjat yökyläilijöille ja videotykki valmiiksi elokuvailtaa silmällä pitäen. Kun Leah, Alayna ja Amelia sitten saapuivat puoli kuuden jäljestä, oli tunnelma iloisen odottava.

Aloitimme illanvieton semitaiteellisella mukityöpajalla. Posliinitussit ja valkoiset perusmukit on jo aiemminkin havaittu hyväksi viihdykkeeksi, joka osoittautui nytkin toimivaksi:

Joku oli valmisteluvaiheessa tehnyt logistisen mokan ja hankkinut mukeja yhden liian vähän. Essi keksi ongelmatilanteeseen nopean ratkaisun ja päätyi tuunaamaan mukin sijaan lautasta. Käyhän se näinkin...

Työpajan tuloksena syntyi seuraavanlainen mukinelikko:

Ilta jatkui marsujen silittelyn, askartelun ja asiaan kuuluvan herkuttelun merkeissä. Kuinka ollakaan, tytöt eivät olisi millään malttaneet odottaa itse pyjamaosuuden alkua. Illan suosikkikohta oli selvästi se, kun sai käpertyä yöpuvussa peittojen ja tyynyjen sekaan unilelujen kera elokuvaa (Hotel Transylvania II) katsomaan. Suloinen asetelma:

Joukossa oli kaksi "yökyläilyn ensikertalaista", joten äidit tahoillaan hieman jännittivät sitä, iskeekö iltahämärissä ylitsepääsemätön koti-ikävä. Kaikki sujui kuitenkin mallikkaasti eivätkä vieraat kärsineet yöllisestä eroahdistuksesta. 

Arvelin, että pitkäksi venähtänyt ilta olisi vastavuoroisesti saanut jatkokseen sikeät aamu-unet, joten olin hieman yllättynyt, kun koko tyttöjoukko oli aamulla jalkeilla jo kymmentä yli kuusi. Sosiaalinen aika tuli siis käytettyä huolellisesti. Aamuun saatiin mahdutettua seuraelämää vielä vaikka millä mitalla ennen kuin oli kotiinlähdön aika =)

Hauska yökyläilysessio tämä. Varpu itse oli perin tyytyväinen viikonloppuunsa - toivon mukaan myös vierailla oli mukavaa.

Riikka, Risto ja (k)Ristiina

Viime viikolla saimme vieraita taas Suomenmaalta. Siskoni Riikka ja miehensä Risto lähtivät tutustumismatkalle Jenkkilään äitini kanssa. Seurue lensi Bostoniin Lontoon kautta ja hurautti vuokra-autolla Tollandiin keskiviikkoiltana. Lapset olivat ehtineet jo kärsimättöminä kysellä, milloin Porin mummu ja muut saapuisivat.

Heti ensimmäinen yöstä tuli vaiherikas. Puoliltaöin alkoi kova myrsky, jonka viuhunaa kuuntelimme Johannan kanssa sängystä. Sitten alkoi kuulua isojen autojen liikettä talomme nurkalla ja puhetta ikään kuin megafoniin kailotettuna. Menimme katsomaan olohuoneen ikkunasta ja näimme kuinka naapurimme talon eteen oli kasaantunut ainakin viisi paloautoa, ambulanssi ja muuta pelastusmiehistöä.

Huolestuneina soitimme naapureillemme ja saimme kuulla, että he joutuivat keskellä yötä ulos talostaan autoon odottamaan, koska heidän pihallaan kasvanut puu oli kaatuessaan katkaissut sähkölinjan ja palokunta halusi tehdä tarkastuksen taloon, ettei missään kytenyt sähköpaloa.  Vähän yhden jälkeen yöllä talon tarkastus oli saatu päätökseen, naapurit pääsivät kotiinsa ja me palasimme takaisin nukkumaan.

Aamulla kun kerroimme tapahtuneesta, vieraamme kertoivat kukin nukkuneensa yönsä sikeästi! Koko tämä jännitysnäytelmä oli siis mennyt kolmikolta ohi, johtuen tietenkin aikaeron ja matkustuksen aiheuttamasta rankasta väsymyksestä. Riikka ja Risto kyllä kuulemma aiheuttavat poikkeuksellisia sääilmiöitä missä ikinä liikkuvatkaan, mm. rankkasateita ja tulvia Egyptissä käydessään...

Kuinka siis sattuikaan, että myrskyn johdosta lasten koulu oli tostailta peruttu. Koulubussit eivät päässeet hakemaan lapsia tielle kaatuneiden puiden takia, ja yhdestä koulusta oli sähköt poikki. Niinpä minä, lapset ja vieraamme suuntasimme Manchesterin liikekeskittymään shoppailemaan. Palatessamme takaisin autoilimme ympäri Tollandia ja kyllähän sitä myrskyn tekemää tuhoa sitten näkyikin vähän joka puolella.

Samalle ajankohdalle osui myös Varpun synttärit, joita vietimme sunnuntaina. Varpu oli toivonut koripalloaiheisia synttärijuhlia ja niinpä Johanna leipoi lauantaina puolikkaan koripallon muotoisen kakun. Juhliin kutsuttiin myös naapuriperhe ja juttua riittikin puolin ja toisin, iltaan asti.

Maanantaina vieraamme ottivat suunnan kohti Bostonia, josta matka takaisin Suomeen alkaisi keskiviikkoiltana. Bostonin suurkaupunki on meidän perheeltä jäänyt vielä kokonaan kokematta, lentokenttää lukuunottamatta. Pitänee siis itsekin suunnata sinne katsomaan jossain vaiheessa.

Kiitos Riikalle, Ristolle ja äidille, että pääsitte käymään! Mutta tuottehan ensi kerralla auringonpaistetta mukananne...