Kuin apteekin hyllyltä

Vähän ontuvasti etenee tyttöjen talviloman vietto. Tiistaiksi olimme kutsuneet Alexandran meille leikkimään, mutta visiitti peruuntui, koska Varpu oli vielä kuumeinen ja yskäinen. Tälle päivälle oli sovittu Suzyn lasten kanssa retki The Jungleen (puuhapuisto sisätiloissa, vastannee Suomen HopLoppia), mutta senkin jouduimme perumaan, koska Varpun kunto oli edelleen kurja. Kuumetta ei ole enää ollut, mutta yskä on pahentunut kaiken aikaa ja tänä aamuna henki kulki varsin vaivalloisesti. Teimme siis muutoksen suunnitelmiin ja valitsimme päiväretkikohteeksemme Kaiserin. Omalääkärille ei ollut enää aikoja tarjolla tälle päivälle, mutta palvelu pelasi onneksi hyvin sujuvasti vieraankin tohtorin hoivissa.

Lääkäri kuunteli ja kurkisteli Varpua sieltä täältä ja löytyihän sitä pientä kremppaa vähän joka puolelta. Kurkku oli ärhäkän punainen, keuhkoissa runsaasti limaa ja korvissa tulehdus. Varpu sai antibioottikuurin, jonka reseptin lääkäri laittoi näppärästi sairaalan tietokantaan, jotta voisimme noutaa lääkkeet suoraan sairaalan apteekista. Kiitimme kauniisti ja poistuimme.

Kaiserin lasten osaston apteekki olikin sitten mielenkiintoinen instituutio. (Tähän mennessä emme olekaan täällä ollessamme reseptilääkkeitä tarvinneet ja käsikauppalääkkeiden osalta elämä on ollut vaivatonta, koska niitä voi ostaa melkein mistä tahansa päivittäistavarakaupasta.) Marssimme tiskille ja näytin Varpun Kaiser-korttia, jonka viivakoodin turvin farmaseutti (?) näki koneelta oitis, mitä olimme vailla. Saimme kehotuksen istuutua odottamaan siksi aikaa, kun lääke sekoitetaan. Tässä kohtaa oli ilmeisesti pieni pullonkaula, koska tiskin takana hääri asiakkaita palvelemassa kolme tätiä, jotka kaikki nakittivat ilmeisesti yhtä ainoaa henkilöä, joka sekoitteli takahuoneessa halutunlaisia cocktaileja. Jonoa tiskille ei ollut juuri ollenkaan, mutta lääkkeiden valmistumista odotteli useampikin asiakas.

Kun sitten reilun varttitunnin kuluttua Varpun antibiootti oli saatu miksattua, meidät kutsuttiin takaisin tiskille. Maksoin lääkkeet ja tiskin täti pakkasi pullot ja ruiskut pussiin, mutta sen sijaan, että olisi antanut ne meille, hän laittoi pakaasin toiselle tiskille ja kehotti meitä odottamaan vielä toisen hetken, jotta "lääkkeet luovuttava farmaseutti" ehtii palvella meitä. Jaa niin mikä?

Siirryimme lääkenyssäkkämme perässä toiselle tiskille odottamaan. Jonkin ajan kuluttua tämä korkea-arvoinen "luovuttaja" saapui paikalle ja purki pussiin juuri pakatut pullot, ruiskut ja ohjeet takaisin pöydälle. Sain yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten lääke säilytetään ja annostellaan. Kymmenen millilitraa kahdesti päivässä. Farmaseutti jopa kohteliaasti näytti minulle, mikä ruiskuun merkatuista numeroista on tämä nimenomainen "kymmenen". Olihan se tietysti ihan hyvä varmistaa...

Toivon mukaan tauti näillä myrkyillä lähtee vähitellen talttumaan. Varpu itse ei ole juuri missään vaiheessa oloaan edes valitellut, mutta Essi alkaa olla tilanteeseen vähän kypsä. "Entä jos Varpu ei paranekaan koskaan eikä me päästä enää ikinä mihinkään kivaan, mitä meille on luvattu?" ... "Ihan tyhmää ja epäreilua! Miksen mä saa mitään, jos Varpukin saa hunajan makuista yskänlääkettä?" ... "Ja Varpu pääsi matkustamaan keltaisella koulubussillakin ennen mua... Pelkkää vääryyttä!"