Almaden Quicksilver, vol. 2

Viime vuodelta tuttu Almaden Quicksilver juostiin tänään. Lake Sonoman tapahtuman peruuntuminen jäi ikävästi hampaankoloon, vaan eipä hätää, kun kohtuullisella neljän viikon viiveellä oli tarjolla 50 mailin kilpailu, vieläpä hulppealla kotikenttäedulla. Stridersien luotsaama huoltopiste matkan varrella takasi kannustusjoukkoja ensimmäiselle puolikkaalle ja ensimmäiset 40 kilometriä sujuivatkin varsin sutjakkaasti. Tämän jälkeen matkanteko alkoikin vähitellen hidastua, aamupäivän mittaan aurinko alkoi porottaa pilvettömältä taivaalta melko tehokkaasti, toisekseen reittiprofiili välillä 40-6o km oli lähes tauotonta jyrkkää ylä-/alamäkeä.

50 kilometrin kohdalla, jossa osa juoksijoista spurttasi voittajan elkein maalialueelle samalla, kun 50 mailin juoksijoille oli tarjolla huoltopiste ja tervemenoa-toivotus jälkimmäiselle kierrokselle, iski hetkellinen uskon puute. Aikaa oli tässä kohtaa kulunut noin viisi ja puoli tuntia, joten lähdin jatkamaan vuoristoradan lailla rinteitä kipuavia polkuja tuudittautuen siihen ajatukseen, että vaikka etenisin koko loppumatkan kävellen, ennättäisin varmaankin maaliin neljäntoista tunnin aikarajan puitteissa ;)

Jyrkimpien ylämäkien osuus oli onneksi ohi noin 60 kilometrin kohdalla, jonka jälkeen loppumatkaksi seuraani liittyi kaliforniansuomalainen juoksijaystäväni Anne. Matkanteko keveni juttuseuran myötä kummasti ja jäljellä oleva nousu reitin lakipisteelle Sierra Azul:ille (2000 ft = 610 m) oli onneksi varsin loivaa. Sierra Azul:n huoltopisteellä (41.5 mailin eli noin 67 kilometrin kohdalla) kello näytti, että yhtäjaksoisesti liikkeellä oli oltu melko tarkkaan kahdeksan tuntia. Ajatus tuntui hassulta.

Viimeiset 8.5 mailia etenivät yllättävän kivuttomasti. Puolivälin infernaalisten ylämäkien ajoittainen epätoivo ja jännitys sulivat helpottuneeksi nauruksi. Hilpeyttä herätti etenkin kolmella peräkkäisellä huoltopisteellä toistunut tiedustelu, olemmeko ehkä äiti ja tytär. (Toim. huom. ikäeroa on kuitenkin vain 12 vuotta...)

Oli vaikeaa uskoa tilannetta todeksi, kun lopulta pinkaisin maalisuoralle. Etureisissä oli jonkinlainen tuntemus siitä, että jotakin on tehty ja käsivarret ehkä hieman auringon polttamat, mutta muuten olo oli oikeastaan vallan mainio. Näinkö vikkelästi se päivä sitten menikin? Kello maalissa näytti aikaa 9:26:16, joka riitti oman ikäsarjan voittoon ja naisten sarjan kakkoseksi. Ei hassumpi tulos oikeastaan, 25 ℃:n lämpötilaan ja matkan varrelle mahdutettuun kokonaisnousuun (8530 ft = 2600 m) suhteuttaen.

Äiti ja tytär maalissa. (Kiitokset kuvasta Dennisille!)

Tällainen kokoelman jatkoksi =)

Lankalauantain laatuaikaa

Lähdimme pääsiäislauantain ratoksi koluamaan Fremont Olderin polkuja. Ilma oli suloisen lämmin ja tutkittavaahan riitti. Varsinaista patikointia kertyi ehkä vähän yli kilometri, johon aikaa kului lähemmäs kolme tuntia. Jokaisen vähääkään kiipeilypuun näköisen vastaantulijan kiipeiltävyys piti koeistaa, joten tason suunnassa eteneminen jäi toissijaiseksi. Hauskaa oli - ja sehän on tärkeintä =)

Heti alkumetreiltä tarttuivat mukaan "kävelysauvat":

Sitten itse asiaan - siihen kiipeilemiseen:

Maisemia tähysteltäessä Varpu kysyi: "Onko tämä kaikki, mikä nyt näkyy, vielä Kaliforniaa vai ovatko nuo vuoret tuolla kaukana Venäjän puolella?"

Heinikon takana meille pyllisteli kojootti. Lähikuvasta ei voi puhua, mutta onpahan jotakin, jolla voi tuonkin otuksen todistaa bonganneensa...

Juomat tauolla - maisemia katselemassa nekin =)

Näissä silloissa on aina oma viehätyksensä... Olkoon alla sitten virtaavaa vettä tai pelkkä kuivunut ojan aihio, niiden ylittämisessä on kuitenkin sitä jotakin.

Jottei olennaisin pääsisi unohtumaan - evästauko:

Osa mainioista kiipeilypuista oli "sopivasti" myrskyn kaatamia, joten eteneminen juuresta latvaan ja päinvastoin ei juuri tuottanut ongelmaa:

Vaikeiden sanojen klassikko

Varpu: "Mitä leipää tässä paketissa on?"

Isä: "Ruisleipää."

Varpu: "Miksi sitä sanotaan ruisleiväksi?"

Isä: "Koska se on tehty rukiista."

Varpu: "Mutta miksi sitä sitten sanotaan ruisleiväksi."

Isä: "Siksi, koska se on tehty juuri rukiista."

Varpu: "Miten niin? Eikö sen sitten kuuluisi olla rukileipä."

Hamsteri

Tunti nukkumaanmenoajan jälkeen Essi hiippaili huolestuneen näköisenä olohuoneeseen:

Essi: "Äiti, mulla on huono omatunto..."

Äiti: "Minkä takia?"

Essi: "Kun tuota... Onko se vaarallista, jos on joskus nielaissut pieniä tavaroita?"

Äiti: "Oletko sä nyt nielaissut jotain?"

Essi: "E-en. En tänään... Mutta joskus... joskus aikaisemmin. Ihan vahingossa." (alahuuli alkaa väpättää) "...kaksikin kertaa."

Äiti: "Voi Essi-pieni... Ei se varmaankaan erityisen vaarallista ole, jos ei vatsa ole kipeäksi tullut, mutta kyllähän noin iso tyttö jo tietää, ettei mitään tavaroita laiteta suuhun. Eikö tiedäkin?"

Essi: "Niin, mutta kun joskus on käynyt niin, että koulussa välitunnilla joku kaveri on antanut mulle jonkun pikkutavaran. Jos ei ole taskuja, niin sitten mä laitan sen sukkaani säilytykseen. Mutta välillä on ollut sellaisia päiviä, että mulla on vaikka pelkät sandaalit, eikä sukkia ollenkaan. Mihin muka mun se tavara sitten olisi pitänyt laittaa talteen?"

Pääsiäistä odotellessa

Täällä ei pääsiäistä juurikaan huomioida. Sesonkikoristeita ja -makeisia ovat toki kauppojen hyllyt pullollaan, mutta esimerkiksi perjantai ja seuraava maanantai ovat tavallisia arkipäiviä. Jonkinlaista erityisaktiviteettia on silti mukava juhlan kunniaksi kehittää, kuten esimerkiksi:

Voi kuinka me sinua kaivataan...

Ylellisyyskaksiviikkoinen kera au-pairin (ja autonkuljettajan) vilahti ohi ihan liian nopeasti! Ihan juuri äskenhän vasta kävin Sakun hakemassa lentokentältä ja tänään jo olikin aika saatella vieras kotimatkalle...

Essi ja Varpu nauttivat Sakun seurasta aivan erityisesti. Eilisaamuna olikin herätys varsin raskaaseen todellisuuteen: paitsi että kevätloma päättyi ja edessä oli paluu koulu-preschool-rutiineihin, tietoisuus viimeisestä Saku-päivästä murehdutti pieniä mieliä. Tänä iltana nukkumaan mennessä tuhersivat molemmat itkua: "Ei voi mennä nukkumaan, kun Saku ei ole enää täällä..." Luopumisen tuskaa =(

Iloiset kiitokset hauskoista yhdessäolon hetkistä! Niin - ja vinkkinä noin muuten: voisihan täällä useamminkin Suomi-vieraita poiketa...

Big Sur - ainakin melkein

Vietimme eilen täti-nephew-laatuaikapäivää - yllätys, yllätys - autoillen =) Tarkoituksenamme oli suunnata Big Sur:iin punapuita ihmettelemään, mutta samaiset vesisateet, jotka pari viikkoa sitten vesittivät juoksusuunnitelmat, olivat myös saaneet pätkän Highway 1:sta sortumaan lillinkivyöryn mukana mereen. Tie on edelleen suljettu, emmekä siis päässeet Big Sur:iin saakka, mutta ei se mitään. Matkan varrelta löytyi ilman punapuumetsääkin kelpo maisemia fiilisteltäviksi:

Jussi ja tytöt viettivät sillä aikaa omaa kivaa kotosalla ynnä lähipuistossa. Koomisitta kommelluksitta harvoin selviää:

Naamojatekevä Juha

Saku jutusteli tänä aamuna Juhan kanssa Skypen välityksellä. Tytöt ottivat niin ikään ilon irti videopuheluyhteydestä. Jälkikäteen päästiin taas nauttimaan Essin mielenkiintoisesta "sulautetusta" kielestä - nykyisellään nämä periaatteessa sujuvasti käännetyt, mutta suomeksi mitään tarkoittamattomat ilmaukset huvittavat kuulijan korvaa lähes päivittäin:

Äiti: "Mistä te juttelitte Juhan kanssa?"

Essi: "No eipä juuri mistään. Juha nauroi ja teki naamoja."

Seikkailut jatkuvat...

Saku on jatkanut ympäristöön tutustumista antaumuksella. Kaksi seikkailupäivää San Franciscossa ovat tarjonneet muun muassa huikeita maisemia, kohtuullisia korkeuseroja ynnä ystäviä yllättävissä paikoissa =)

Au-pair ja au-to

Sakun ensimmäinen Kalifornia-päivä sujui omatoimimatkailun merkeissä, isäntäperhe kun puuhasteli tahoillaan töissä, koulussa ja preschoolissa. Vieraamme ei juuri aikaeroväsymykseen käpertynyt, vaan otti jokseenkin kaiken irti tarjolla olevista olosuhteista...

Odotusta

Hiphei! Pitkällinen Suomi-vieraiden odotuksemme palkitaan huomenna, kun Essin ja Varpun serkku Saku saapuu pariksi viikoksi seuraksemme, Kalifornian auringosta nauttimaan ja tyttöjen kevätloman ajaksi au-pairin tehtäviä hoitamaan. Päiviä ja öitä on laskettu jo jokusenkin viikon ajan, enemmän tai vähemmän kärsimättömästi =)

Lämpimästi tervetuloa - sääennuste lupailee lähipäiville 19-24 ℃: n lukemia. Solara odottelee autokatoksessa ja uima-altaalla on toistaiseksi mukavan väljää, kun intialaisnaapurit eivät ole uskaltauneet vielä pulikoimaan. Edessä lienee antoisa kaksiviikkoinen - meille kaikille...