Paikka auringossa

 Varpu: "Dory on terassilla harvestoimassa D-vitamiinia."

Niksi-Pirkka

Varpu: "Arvaa mitä? Musta on tosi kivaa, kun mä olen alkanut itsekin keksiä häkkejä."

Äiti: "Keksiä häkkejä? Siis mitä?"

Varpu: "Siis samalla lailla kuin ne ihmiset, jotka kirjoittaa artikkeleita tai tekee videoita siitä, miten jonkun asian voi tehdä helposti tai kätevästi. Antaa vinkkejä tai neuvoja. Life hacks, toisin sanoen."

Äiti: "Aivan niin..."

Mössösosefysiikkaa

Varpu: "Arvaa mitä? Meidän rinnakkaisluokan opettajalla on viiden kuukauden ikäinen vauva. Se opettaja kertoi, että niiden perheessä eletään nyt mielenkiintoista aikaa, kun vauvan on aika alkaa vähitellen syödä ... niitä ... errrr ... mikä se onkaan suomeksi ..."

Äiti: "Kiinteitä ruokia."

Varpu: "No ei, vaan siis sellaisia vauvanruokia."

Äiti: "Niin, niin. Siis jotakin muutakin kuin pelkkää äidinmaitoa."

Varpu: "Kiinteitä ruokia? Sehän on ihan tyhmästi sanottu. Mieti nyt itsekin. Jos sulla on jossakin purkissa sellaista sosetta ja kuvitellaan, että se purkki yhtäkkiä häviäisi siitä ympäriltä. Jäisikö se sose sen purkin muotoiseksi? Ei ihan varmasti jäisi."

Arkea kohti - asenteella

"Ihanaa! Huomenna on lopultakin ensimmäinen koulupäivä! Tää kesäloma on ollut ihan liian pitkä."
-Varpu-

Nuorten kirjailijoiden ilta

Tollandin koulut ja kirjasto järjestivät yhteistyössä Young Authors' Night-tapahtuman. Viimeisen kuukauden–kahden aikana 3–8-luokkalaisten englanninopettajat ovat kirjoituttaneet oppilaillaan runoja ja muita tekstejä — kukin luokka-aste hieman erilaisten teemojen pohjalta. Tekstisadon parhaimmisto koottiin yhteen ja asiasta innostuneet sanasepät saivat mahdollisuuden esittää hengentuotteensa yleisölle kirjaston Young Authors' Night-illassa.

Mielenkiintoista sinänsä, miten kielipuolisen perheemme molemmat jälkeläiset innostuivat asiasta. Varpun luokka kirjoitti runoja kevät- ja luontoaiheista. Varpu paneutui tehtävään ajatuksella ja hioi riimejä huolellisesti. Kuudesluokkalaisten kohdalla tehtävänanto oli täysin erilainen: opettaja esitteli luokalle maalauksen ja oppilaiden tehtävä oli kirjoittaa teksti maalauksen tuottamien ajatusten ja mielikuvien pohjalta. Essi ei ollut alunperin koko ajatuksesta erityisen motivoitunut ja heitti kehiin surutta täyslaidallisen ironiaa. Sanat oli kuitenkin taitavasti aseteltu ja runosta tuli varsin naseva.

Tällaiset tekstit lausuttiin tyttöjen toimesta kirjaston auditoriossa:

Autumn

Essi Ylanen
(Pohjautuu Giuseppi Archinboldon maalaukseen "Autumn".)


He is wearing wood.
I never could.

He looks kind of thin.
Orange is his skin.

He has grapes for hair.
Something I would never wear.

There’s something wrong with him.
Because he is so slim.

In his hair is a leaf.
And on his face is grief.

His season is fall.
I don’t trust him at all.

His eyes are open wide.
Them I would like to hide.

I despise his face.
I rest my case.


Nature’s Gifts

Vera Ylanen


The plant from the forest floor is growing up and down.
And look at that! What is it? A caterpillar on the ground.

So many things to see and so many things to wonder.
On the treetops, in the sky, on the ground and under.

Look at the beautiful ground and land.
It always is surrounding us so great and grand.

So that is why you should respect all of nature’s presence.
We are thankful for all of it and nature’s beautiful essence.

Osuvien ilmausten taitaja

”Meidän elämässä on ollut aika paljon kaikenlaisia tapahtumavyöryjä viime aikoina.”
- Varpu -

Muotikravatti

Saatoin tänään lapset kouluun ja matkalla puhuimme jälleen kerran marsuista. Tyttöjen mielestä valkoinen Hymyli näyttää siltä, että sillä olisi hääpuku päällä. Tasapuolisuuden nimissä sitten pohdittiin, että Pörröllä pitäisi olla smokki ja punainen solmio kaulassa.

Tästä tuli mieleeni vitsi miehestä, jonka vaimo oli pyytänyt miestään laittamaan hienoihin juhliin pelkistetyn, yksivärisen kravatin ("plain tie"). Mies oli tullut juhliin räikeä, lentokoneen kuvia täynnä oleva kravatti kaulassa ("plane tie"). Kerrottuani vitsi, idearikas esikoisemme tokaisi:

Essi: "Mä haluaisin sellaisen kravatin, jossa on kumisaappaan kuvia."

Idean siemen saattoi olla siinä, että aamulla oli märkä ja liukas kumisaapaskeli. Voikohan jossain teettää solmioita omalla kuva-aiheella...?

Parhaat uudissanat 2015-keräily alkaa nyt!

Essi: "Äiti, mitkä sun mielestä on suomen kielen söpöimpiä sanoja? Mun mielestä yleensä sellaiset, missä on paljon vokaaleita ja lisäksi h-kirjaimia. Niin kuin esimerkiksi.... Hmmm.... Vohvelipahnue."

Kauneus on katsojan silmässä?

Kävimme Varpun kanssa kaupassa. Joulutavaraa pullollaan olevat hyllyt saattavat herättää toisinaan kummastusta - ja ihan aiheestakin...

Varpu: "Mitä nää on?"

Äiti: "Ne on olkipukkeja. Jotkut tykkäävät niistä joulukoristeina."

Varpu: "Jaa. Minusta nuo näyttävät kyllä ennemmin mattopiiskoilta."

Reittivalintoja

Eilen illalla Toivion koululla oli perinteinen Torstaitori-tapahtuma, Toivion omat joulumyyjäiset, joilla kerätään rahaa koulun luokkaretkien ym. hyväksi. Essi oli mennyt koululle jo edeltä, teimme Varpun kanssa lähtöä eteisessä:

Varpu: "Mä olen löytänyt muuten uuden reitin koululle, tosi hienon mutaisen polun tuolla metsän reunassa. Voidaankin mennä sitä kautta nyt, luulen, että tykkäisit siitä."

Äiti: "Hyvin ajateltu, kieltämättä, mutta mitä jos nyt mentäisiin ihan vain tietä pitkin, kun en ajatellut juoksuvarusteissa lähteä sinne Torstaitorille...? Siinä mielessä olet kyllä oikeassa, että jos muussa tilanteessa saisin valita asfalttitien ja polun väliltä, niin ilman muuta lähtisin sitä polkua pitkin."

Varpu: "Niin mä ajattelinkin. Sä olet mieluummin sellainen 'dirty girl'."

Helmiä matkan varrelta

Essi: "Mä ajattelin, että voisi olla aika hauskaa, jos tulisi vaikka kuperkeikkoja tehden alas jotain lumista vuorenrinnettä ja aiheuttaisi lumivyöryn. Sitten jäisi sinne paksun lumikerroksen alle ja pää olisi ihan sekaisin niistä kuperkeikoista, eikä tietäisi miten päin siellä oikeasti onkaan. Tuntuisi varmaan aika hassulta."

Äiti: "No varmasti. Mutta toisaalta aika moni ihminen on kuollut siihen, kun on jäänyt sinne lumihangen alle. Sieltä on aika vaikea kaivautua ulos, varsinkin jos on pää pyörällä."

Essi: "Mutta niitä tilanteita varten mä kantaisinkin taskussa pientä kiveä. Tekisin ensin nyrkillä pienen onkalon sinne lumen sisään, ottaisin sen kiven taskusta ja kokeilisin, mihin suuntaan se siellä onkalossa putoaa. Sitten vain kaivautuisin hangesta ulos päivastaiseen suuntaan. Helppoa."

*  *  *

Varpu oli ollut luokan kanssa uimahallissa. Ensimmäistä käyntiä oli odotettu hartaudella. Tällä kertaa Varpu oli päättänyt ottaa ilon irti liikuntatunnista, kun kerrankin olisi tarjolla yhtä omista leipälajeista. Jääköön siis unholaan ikävät muistot viime talven kömpelöistä luistelu- ja hiihtokokemuksista - tällä tunnilla olisi oma vuoro päteä.

Tunnista ei kuitenkaan kehkeytynyt ihan yhtä riemukas, kuin ennalta oli kuviteltu. Liikkeelle lähdettiin jokseenkin maltillisesti ja ryhmä sai viettää 45 minuuttia lasten altaassa puhaltamalla ohjatusti kuplia veteen. Ei puhettakaan isosta altaasta saati kolmen metrin hyppytornista. Koulupäivän jälkeen kotiin ilmaantui kiukusta kihisevä tyttö.

Äiti: "Miten meni uimahallissa tänään?"

Varpu: "Hmph! Oli kyllä typerin liikuntatunti ikinä! Mä luulin, että me oltaisiin saatu oikeasti uida, mutta koko tunti oli pelkkää lässytystä ja vauvojen kylpyleikkejä. Ja mulla oli omat uimalasitkin mukana, mutta niitä ei edes saanut käyttää."

Äiti: "No jopas. Mikä niissä uimalaseissa oli ongelmana?"

Varpu: "En minä vaan tiedä. Mun uimalasini on varmaan opetussuunnitelman vastaiset."

*  *  *

Essi: "On tosi vaikeaa päättää, mitä haluaisi tehdä työkseen isona. Mä olen pitkään ajatellut, että haluaisin olla tiedenainen. Mutta nyt musta on ruvennut tuntumaan siltä, että kirurgin ammatti olisi vielä mielenkiintoisempi. Ainoa kurja puoli olisi se, että kirurgin työssä en ehkä pääsisi räjäyttelemään juttuja."

Kielikukkasia taas

Varpu puuhailee pehmolelujensa kanssa. Koala on tällä hetkellä ykkössuosikki. Tällaista päiväohjelmaa tänään:

"Koala on nukkunut koko päivän. Nyt mun pitää kyllä viedä se kävelylle. Muuten se ei pysy muodossa."

Suoniemen BBQ

Mummu, Vaari, Essi ja Varpu palasivat tänään mökille, oltuaan muutaman päivän kylmiä kelejä paossa kaupungissa. Matkalla ihmeteltiin suomalaisia liikennemerkkejä.

Essi: Mitä toi "KKO" tarkoittaa paikkojen kylteissä?

Isä: Kirkko. Aina kun tienviitassa on "KKO", se tarkoittaa kirkkoa.

Varpu (pienen tauon jälkeen): Niinkuin "BBQ": barbeque.

Putkihuivi - jee!

Isot kiitokset Porin mummulle Jussin mukana tulleista Suomi-tuliaisista! Essin ja Varpun paketeista paljastuneet keväiset somat silkkihuivit herättivät ihastusta uusissa kantajissaan. Allekirjoittanut oli innovatiivisesti innoissaan omasta paketista kuoriutuneesta putkihuivista - oivallinen keksintö, jollaisen hankinta on jo pitkään ollut harkinnassa, mutta ei vielä toimeenpanoasteella.

Siltä varalta, että konsepti ei ole kaikille ennestään tuttu, voinemme valaista tilannetta muutamalla esimerkillä. Kuvat puhukoon puolestaan - ja loppu selviää Essin ja Varpun kommenttiraidoista:

Essi: "Hyvä kauluriksi! Saanko mäkin kokeilla tota joskus?" 

Varpu: "Tosi hieno panta! Ihan sun lempivärinen. Ja sopii täsmälleen yhteen sun Dirty Girl Gaitersien kanssa."

Essi: "Ja nyt sä näytät ihan Areeban ja Bushran äidiltä! Pakistanilaisilla naisilla on tapana kulkea aina tuollainen putkihuivi päässä."

Maisemamaileri

Essi: "Meillä oli tänään mailin juoksutesti liikuntatunnilla."

Äiti: "Niinkö? Miten sujui?"

Essi: "Ihan helposti. Minä vain katselin maisemia ja jalat tekivät kaiken työn. Tosi mukavaa."

Vaikuttaa siltä, että lapseni on oivaltanut ultrajuoksun punaisen langan... 

Hauskaa Jussia!

Hei hauskaa! Meillä on pitkästä aikaa Suomi-vieras, kun Essin ja Varpun Jussi-serkku innostui maalisvapaillaan lähtemään Kaliforniaa tutkailemaan. (Tässä kohtaa täytyy kuriositeettina todeta, että Paulan jälkikasvu on tällä hetkellä melko hyvin hajautettuna mahdollisimman kauaksi toisistaan: kolmesta pojasta Jussi on nyt Kaliforniassa, Saku Australian Queenslandissa ja Joel Suomessa.)

Säät ovat suosineet ja Jussi on päässyt harrastamaan avoautoilottelua samaan tapaan kuin pikkuveljensä kaksi vuotta takaperin. Essi ja Varpu ovat iloinneet jälleennäkemisestä suunnattomasti. Onnea on pitkä ja vahva serkku, joka mahdollistaa vaikka katossa kävelemisen:

Torstaina kävimme harrastamassa kulttuuria ja Jussin vanavedessä lähti jääkiekosta mitään tietämätön tätinsäkin katsomaan San Jose Sharksin ottelua läheiseen HP Pavilion:iin:

Jussin näkövinkkelistä kaikki oli aika paljon suurempaa ja showmeininkiä oli ottelussa enemmän kuin Suomessa. Hartwall-areena vaikuttaa kuulemma jokseenkin venevajalta tähän verrattuna. Itse seurasin ottelua ihan mielenkiinnolla ja täytyy sanoa, että tapahtuman viihdearvo oli kyllä lähellä täydellistä. Ottelu sinänsä oli ihan hauskaa katsottavaa (olkoonkin, että Sharks kärsi lopulta niukan tappion rangaistuslaukauksiin venyneessä pelissä) ja Sharksin suomalaista maalivahtia (Antti Niemi) seurasi toki patriottisestikin mielenkiintoisesta näkökulmasta. Myös erätauoilla ja "mainoskatkoilla" kehiin heitetyt viihdenumerot olivat luku sinänsä. Tuosta tunnelmasta voisi käydä nauttimassa vaikka toisenkin kerran:

Seuraavana aamuna Essi kysyi, mitä mieltä olin ollut edellisillan kiekko-ottelusta:

Essi: "Oliko siellä hauskaa? Aiotko mennä uudestaankin?"

Johanna: "No ehkä voisin mennäkin. Ei nyt ihan heti lähiaikoina ehkä, mutta joskus."

Essi: "Jos joku kysyisi sinulta nyt, että oletko "big fan of sports", mitä vastaisit?"

Johanna: "Niin, mitähän se "big fan of sports" varsinaisesti tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä, että haluaa aina katsoa kaikki mahdolliset ottelut, mitä sanotaan suomessa penkkiurheiluksi, vai tarkoittaako se sitä, että on urheilun ystävä ylipäätään ja tykkää itsekin urheilla?"

Varpu: "Miten muuten "big fan of sports" käännetään suomeksi? Iso urheilutuuletin?"

Toisessa kädessä

Essi ja Varpu siivoavat huonettaan ja lajittelevat leluja: joillakin ei ole leikitty enää vähään aikaan, joten ne voisi antaa esimerkiksi Pelastusarmeijan keräykseen. Vaan mitä ottaa ja mitä jättää - siinäpä aihetta pohdintaan:

Varpu: "Näillä nukeilla me ei olla leikitty pitkään aikaan. Osasta näistä voidaan ainakin luopua, vai mitä?"

Essi: "Emma ja Roope voidaan antaa pois minun puolestani."

Varpu: "Niin. Toisessa kädessä me kyllä vielä rakastetaan niitä, mutta kyllä kai ne voi laittaa poiskin."

Kesäsuunnitelmia

Varpu: "Voidaankohan ensi kesänä Suomi-lomalla ostaa taas pavunkoipia?"

Äiti: "Ostaa mitä?"

Varpu: "Pavunkoipia - vai mitä ne nyt oli. Ne oli hyviä."

Äiti: "Mistä niitä pavunkoipia saa?"

Varpu: "Torilta. Niitä vihreitä juttuja."

Essi: "Siis herneenpalkoja, eikö niin, Varpu?"

Murskakritiikkiä

Varpu on innoissaan koulussa päivittäin toistuvasta "Kirjoittajan työpajasta" ja puuhailee kirjoitusprojektien parissa mieluusti kotonakin. Tällä viikolla paperi täyttyi seuraavanlaisista tarinoista (toim. huom. kirjoitettu tähän korjaamatta yhtään mitään):

"Once ther was a owl. The owl was counting the stars. One two three four. Four stars one moon and will allways be. The end."

"Once ther was a house. The house was brown. One day a woman saw the house. she said I will buy this house and she did. The end." 

"Once ther was a zoo. Lots of familys came to the zoo. At the zoo were zebras cows and horses. The zoo was full of familys. Every one fellt happy! The end."

Kirjainten siisteyden huolellisesti viimeisteltyään Varpu tuli ylpeänä näyttämään aikaansaannostaan ja pyysi että joku "greidaisi" (= arvioisi) sen. En ehtinyt vielä suutani avata, kun Essi oli jo haukkana paikalla, silmäillyt tuotoksen ja asiantuntijalausunto oli tuossa tuokiossa valmis:

"Varpu, onhan nämä kirjaimet tietysti ihan okei, mutta sinulla on kirjoittamisessa kaksi pahaa puutetta. Yksi: hyvästä tekstistä pitää aina löytyä dialogia. Muuten se kirjoitus jää aika vajaaksi. Ja kaksi: tekstissä kuuluu aina olla jokin ongelma ja lopussa ratkaisu siihen. Sinun teksteistäsi ei löydy niitä ollenkaan ja siksi ne ovatkin todella tylsää luettavaa."

Huh, huh! Kuulosti niin paljon lukion äidinkielenopettajalta, että melkein puistatti...

 

Kärsivällisyydestä

Ohikulkijoista korvaan supatettua:

Varpu: "Äiti, huomasitko tuon naisen, joka äsken käveli meidän ohi?"

Äiti: "Joo."

Varpu: "Mutta huomasitko, että sillä oli käsi kipsissä. Ja silti se hymyili. Eikö se olekin vähän ihmeellistä? Jos käsi on poikki tai murtunut, niin eikö siihen silloin satu niin paljon, ettei ehkä pysty hymyilemään?"

Äiti: "Hmmm... En kyllä tiedä, kun ei ole itsellä koskaan ollut käsi tai mikään muukaan murtunut. Mutta luulisin, että jos käden pitää olla kipsissä vaikka kuusi viikkoa, niin ehkä sitä särkee kovasti vain ensimmäiset pari päivää ja sen jälkeen vähemmän ja vähemmän. Ja lääkärit antavat varmasti särkylääkkeitä, jottei sitä kättä ihan hurjasti särkisi."

Varpu: "Niinkö? Oletko siis varma, ettei siinä kädessä ole ihan kärsivällistä kipua koko kuutta viikkoa?"