Quarantine Pick Me Up

Essin ystävä Jill oli tänään kaikessa hiljaisuudessa hiippaillut oven taakse ja jättänyt Essille yllätykseksi "Quarantine Pick Me Up":in

Muffinseja, myslipatukoita ja ilmapallo - suloinen ilahduttamisele. Taas jaksaa etäkoulupuuhastella...

Do Your Own Thing Fling

Aikana, jona kaikki tapahtumat on peruttu ja ylipäätään kaikkea sosiaalista kokoontumista tulee välttää, on myös ultrajuoksijoiden elämä latistunut tuntuvasti, kun kaikki kisat, tapahtumat ja yhteislenkit on pitkäksi aikaa peruttu.

Kotijoukkueeni CT Trailmixers kehitti tältä keväältä missattujen tapahtumien korvikkeeksi omaa kivaa. Toukokuun alkuun suunniteltu perinteinen Spring Fling-kisa jäi tänä vuonna toteutumatta, mutta toimelias kilpailuorganisaattori kehitti tilalle korvaavan tapahtuman:

Do Your Own Thing Fling:in (DYOTF) säännöt ovat yksinkertaiset. Aika alkaa perjantain vaihduttua lauantaiksi ja osallistujilla on seuraavat 48 tuntia aikaa juosta niin monta mailia kuin haluaa, niin pitkissä tai lyhyissä pätkissä kuin haluaa. Vähimmäisvaatimus on yksi maili. Reitin / reitit voi valita omien mieltymysten mukaan. Ajan hengen mukaan olennaista on kuitenkin se, että viikonlopun juoksut juostaan yksin, koska yhteislenkit ovat karanteeniaikana pannassa. Eniten maileja 48 tunnin aikana kerännyt kisaaja voittaa.

Tapahtumaa edeltäneet kaksi viikkoa sujuivat hauskan visioinnin merkeissä. Pohdiskelin, mikä olisi paras/mielekkäin tapa ottaa ilo irti tästä poikkeusajan kummallisesta kisaformaatista. Koska tarkoituksena oli keskittyä mailien keräämiseen, tulin siihen tulokseen, että tällä kertaa kannattaa valita kuljettavaksi vähän helppokulkuisempia polkuja - kivikot, juurakkokompastelut ja mäkien tahkoamiset kannattaisi varmaankin nyt minimoida. Onneksi naapurikunnastamme Vernonista löytyy mukava Rails-to-Trails-polkuverkosto: vanhojen, käytöstä poistettujen rautateiden paikalle, enimmäkseen keskelle metsää, on rakennettu hiekkateitä / polkuja kevyen liikenteen käyttöön. Nämä polut ovat helppokulkuisia ja profiililtaan hyvin loivia, mikä sopi tähän tarkoitukseen oikein mainiosti.

Vernonin Rails-to-Trails-parkkipaikalta lähtee polkuja kolmeen suuntaan, joten tein päätöksen perustaa itselleni takakonttihuoltopisteen tuolle parkkipaikalle. Eri suuntiin lähteviä polkuja vuorottelemalla saisi kerralla kokoon viiden, seitsemän tai kahdeksan mailin mittaisia edestakaisia pätkiä, joita voisi sitten toistella sellaisessa jatkumossa kuin mieli tekee. En asettanut itselleni kiveen hakattua tavoitetta, mutta toivomuksena oli tehdä matkamielessä uusi henkilökohtainen ennätys, siis jonkin verran yli sata mailia.

Perjantai-iltapäivä sujui hilpeästi huoltopisteen antimia valmistellessa. Syömiset, juomiset, vaihtovaatetus, lamppuvarustus ja torkkumisoption varalle asianmukaisesti CT Trailmixers-fleeceviltti - tällä kokoelmalla pitäisi pärjätä jonkin aikaa:

Lauantaiaamu valkeni mielenkiintoisissa olosuhteissa. Kevät on yrittänyt viime viikkoina tehdä tuloaan, mutta yöllä oli silti taas satanut vähän lunta. Lämpötila oli ehkä juuri ja juuri plussan puolella:

Aloitin juoksuhuvitteluni aamukuudelta. Auringon noustua ilma lämpeni jonkin verran, mutta lämpöhalvauksen vaaraa ei tarvinnut missään vaiheessa murehtia. Ensimmäiset kaksi 8+5+7 mailin kierrosta sujuivat kevyesti sen kummempia miettimättä ja 40 mailia oli koossa jo vähän yli puolenpäivän. Takakonttihuoltopiste toimi hyvin ja parkkipaikan nurkalta löytyvä siisti bajamaja (josta löytyi jopa sellaisia arvotavaroita kuin vessapaperia ja käsidesiä) kruunasi funktionaalisen kokonaisuuden.

Matka jatkui suuremmitta yllätyksittä. Koko päivän jatkunut navakka tuuli piti kelin sen verran purevana, että putkihuivista, sormikkaista tai takista ei olisi tullut mieleenkään luopua missään vaiheessa. Ei valittamista toki - viileän sään kompensointi varusteilla on helpompaa kuin helleaaltoa vastaan taisteleminen.

Kymmenen-yhdentoista tunnin jälkeen matkanteko alkoi hidastua. Tämä ei toki tullut yllätyksenä, mutta tiedostin, että edessä olisi varsin pitkä yö, jonka aikana ei tällä kertaa nähtäisi kannustavia huoltopisteiden vapaaehtoisia tai seurana juoksevaa paceria. Ei se mitään. Nyt oli aika ottaa esille salainen ase, jota olin säästellyt juurikin tätä ajankohtaa varten: Paula oli hankkinut Elisa-kirjan äänikirjakokoelmaan viimeisimmän Komisario Koskinen-sarjan dekkarin, "Pisara veressä". 

Tarinankerronta vei mukanaan. Kuuntelin paikkakuvauksia Hervannasta, Ratinasta ja Pyhäjärven rantamaisemista sekä poliisihenkilöstön vänkäämistä päivänpolttavista aiheista, kuten pikaratikan rakennusprojektista. Kymmenen tunnin mittaisen äänikirjan jälkeen tuntui ihan siltä, kuin olisi käynyt pistäytymässä Tampereella. Ja mikä parasta, DYOTF-maileja oli siinä samalla kerrytetty ihan kelvollinen määrä.

Äänikirjan päätyttyä kello oli suunnilleen puoli viisi sunnuntaiaamuna. Aamu alkoi lupaavasti vähitellen kajastaa. Maileja oli nyt mittarissa suunnilleen 114. Askellus oli tässä kohtaa jo varsin kankeaa ja väsynyttä. Määrittelemätön maali teki motivaatiokysymyksen nyt aika hankalaksi. Viihdytin itseäni jonkin aikaa yksikkömuunnosmatematiikalla ja tulin sitten siihen tulokseen, että 125 mailia voisi olla aika mukava tasaluku - se kääntyisi kivasti 200:ksi kilometriksi.

Jatkoin hidasta lynkyttelyä. Ensimmäisiä aamulenkkeilijöitä alkoi taas tulla vastaan. Olo oli hassun epätodellinen. Tämä oli yksi kummallisimmista juoksutapahtumista, joihin olen ikinä osallistunut. Toki kokemuksena perin mielenkiintoinen ja arvokas. Paluu viimeiseltä polkupätkältä takaisin parkkipaikalle oli hassun antiklimaattinen: pysäytin matkamittariapplikaation ja kerroin itselleni, että tässä tämä nyt sitten kai oli, jonkinlainen maaliviiva, vaikkei se oikein siltäkään tuntunut.

Ajelin kotiin, otin nautinnollisen lämpimän suihkun ja kömmin sitten tyytyväisenä nukkumaan. Ei ollenkaan hassumpi Fling-viikonloppu!

Sunnuntaina illalla tulin sittenkin vielä toisiin ajatuksiin. Jotenkin vaivasi se asianhaara, että DYOTF-kellossa olisi vielä monta tuntia aikaa jäljellä. Pitäisiköhän sittenkin vielä käydä kokeilemassa muutamaa lisämailia?

Tuumasta toimeen. Koivet olivat kipeät ja notkeudeltaan ehkä rautakangen luokkaa, mutta ainahan kannattaa yrittää. Lynkyttelin kotiovelta jonkin matkaa ja ryhdyin taas miettimään matemaattisia viihdykkeitä. Tuli mieleeni, että jos köpöttelen puolitoista mailia edestakaisin, saan iltalenkistäni kolme lisämailia, joilla saadaan kokonaismailimääräksi 128. Kahden potenssit ovat hyviä tasalukuja nekin, joten tästä saatiin kelpo lopputulos.

Nytpä on juoksut juostuna ja aika viettää lepopäivää. Kilpailumielessä jännitys jatkuu kuitenkin vielä jonkin aikaa. Viikonlopun aikana juostut mailit raportoidaan kisaorganisaattorille maanantaihin kello 17:ään mennessä, joten vielä ei tiedetä, millaiseen sijoitukseen 128 mailia riittää. Kävi miten kävi, henkilökohtaisesta mailimääräisestä ennätyksestä on mieli hyvä joka tapauksessa.

EDIT: Keskiviikkona Race Directorilta saapui seuraavanlainen sähköposti:

A huge thank you and congratulations to everyone who participated in the Do Your Own Thing Fling 48! And a special shout-out to our two winners:

• Johanna Ylanen logged the most miles last weekend: 128.35. She is our first-place female winner, and overall superstar for total mileage.
• Christian Dockum ran an impressive 102.4 miles. He is our first place male winner.

Ei oikeastaan pöllömpi lopputulos...