23. helmikuuta 2010

Kullanarvoinen vakuutus

Essin sairaalareissun kustannuksista oli aiemminkin puhetta, tosin vain ambulanssikuljetuksen osalta. Tänään posti toi lopulta laskelman itse sairaalahoidosta, joka käsitti siis jokusen tunnin tarkkailua päivystyksessä ja vuorokauden lasten teho-osastolla. Arvailimme ennakkoon, että lasku tulisi luultavasti olemaan "yllättävän iso". Olihan se: 29 117 dollaria, josta omavastuu kohtuulliset 200.

Huh. Toisenkin kerran huh. Olemme sanattomia.

6 kommenttia:

Kaarina kirjoitti...

Voi kamala! Järkyttävä summa noin lyhyestä ajasta!!! Onneksi tosiaan on vakuutus!

Anonyymi kirjoitti...

Kylläpä omavastuutakin ja ilman vakuutusta koko omaisuus. Mennee kyllä ihan yli ymmärryksen.
Joko Varpu on kuntoutunut, kait sentään kun jo leipäpuuta kyviskelee.

Kummileena kirjoitti...

Voi kamalaa, millä ne paikalliset ihmiset sairastaa jos ei ole vakuutuksia. Eikä se Obamakaan taida uudistuksiaan läpi.

Paula kirjoitti...

Yhteiskunnallisesti on terveellistä ajatella, että tuon se erikoissairaanhoito oikeasti maksaa kaikkine kuluineen. Kiitollisena voi olla vakuutuksesta ja/tai yhteiskunnan turvaverkosta!

Isomummu kirjoitti...

Aivan mahdotonta,aivan mahdotonta!Ei voi käsittää tuollaista riistoa.Mikä ONNI se vakuutus.Leivästähän teille ei tule pula,kun Varpu niitä puita kylvää.

Leena kirjoitti...

Täytyypä tosiaan varmistaa, että vakuutukset ovat kunnossa ennen kuin hyppäämme San Franciscon koneeseen.