Vuosi pakettiin

Kummallinen vuosi 2015 on luovittu loppusuoralle. Erinäisistä sekavista kuvioista huolimatta voitaneen todeta, että hyvinhän tästä selvittiin. Ensimmäiset kuusi kuukautta eivät olleet järin helppoja saati hauskoja, vaan lopussa kiitos seisoo, kuten sanotaan. Puolen vuoden erillään asustelu oli kiero oppimiskokemus ja ihan tavallista ehjää perhearkea katselee nyt uusin silmin. Onnellinen loppu – ja uuden alku.

Yhteenvetona kuluneen vuoden vuoden highlighteista listasimme kukin kolme parasta asiaa. Tältä näyttävät pohdinnan tulokset:

Essi

1. Aleksi ja Ville. Parhaat kaverit ovat tärkeä peruspilari vuodesta toiseen. Aleksin ja Villen heinäkuinen Connecticut-visiitti oli hauskaa aikaa meille kaikille. Syksyn mittaan yhteydenpito on jatkunut WhatsAppin välityksellä.

2. Marsut. Suomeen jääneitä Hymyliä ja Pörröä on ikävöity tämän tästä, vaan onneksi uudet karvaiset ystävämme Watson, Crick, Einstein ja Numero Neljä lievittävät kaipuuta.

Kuvassa vasemmalta oikealle: Numero Neljä, Crick, Watson ja Einstein

3. Middle School. Uusi koulu ja uudet systeemit. Teettää töitä ja vaatii vastuuta eri tavalla kuin ala-aste Toiviossa mutta tämä järjestely sopii Essille kuin nenä päähän.

Varpu

1. Marsut. Varpun oma Einstein on suloinen otus, joka pelastaa harmaankin päivän. Siliteltävä ja syliteltävä ystävä on eittämättä tärkeä juttu.

2. Kaverit. Suomi-kavereihin pidetään säännöllisesti yhteyttä: kirjeitä ja pieniä paketteja on ilo sekä lähettää että vastaanottaa. Uudet sosiaaliset ympyrät ovat rakentuneet kiitettävää vauhtia nekin – naapurin Ceci sekä luokkakaverit ovat toivottaneet uuden tollandilaisen ilolla tervetulleeksi.

3. Neljäs luokka. Opettajan kannustava asenne, sopivan vaikeat tehtävät, uudet kaverit, sekä luokka, jossa ei kiusata. Mikäpä sen parempaa?

Johanna

1. Kesäkuun 24. Päivä, jolloin pitkän odottamisen jälkeen sain lopulta hakea Bostonin lentokentältä kauan kaukana olleen perheen lähelleni. Ilta, jolloin sain taas peitellä Essin ja Varpun omiin sänkyihinsä. Tunne siitä, että kaikki ehjääntyy tästä vähitellen taas.

2. Nate, Katarina ja Run Rabbit Run. Eeppinen juoksuviikonloppu Coloradon huikeissa vuorimaisemissa. Asialleen omistautuneet tukijoukot. Uskomattoman pitkämielinen pacer, joka valvoi hyväntuulisena koko yön ihan vain tsempatakseen voipunutta juoksijaa.

3. Ilmapiiri, joka on toivottanut uudet tulokkaat tervetulleiksi. Blake ja mukavat kämppäkaverit alkuvuodesta. Iloiset ja avuliaat työkaverit. Uudet naapurimme / vuokraisäntämme, jotka ovat ottaneet meidät melkein omiksi perheenjäsenikseen. Lämmin ja välitön ilmapiiri on tehnyt kotiutumisesta helppoa.

Jussi

1. Paluu vaimon viereen. Vuoden ensimmäinen puolisko oli aika rankka, näin jälkikäteen ajateltuna. Muttopäivän lähestyessä tahti vain kiihtyi. Heinäkuun alussa, kun lento Bostoniin oli vihdoin ohi, oli tunnelma sanoinkuvaamattoman helpottunut. Muutama viikko sen jälkeen meni pelkästään voimia keräillessä.

2. Punainen Jeeppi. Jussin pitkäaikaisena haaveena on ollut kaksiovinen Jeep Wrangler, väriltään punainen. On vaikea muistaa onko jeeppi-innostus ajalta ennen vai jälkeen Lada Nivan, jollainen Jussilla oli vuosina 2000-2002, mutta ainakin Kaliforniassa Jeep nousi muutaman kerran puheenaiheeksi. Siellä sellaista ei tullut hankittua, mutta nyt täällä Tollandissa toive vihdoin toteutui.

Tällä viikolla tuli tännekin talvipakkaset ensimmäistä kertaa ja Johanna oli hyvillään nelivetoauton olemassaolosta. Ensilumen peittämällä tiellä näkyi autoja siellä täällä ojanpenkoilla hinausautoa odottelemassa. "Talvi yllätti autoilijat."

3. Wirepas USA LLC. Kun perheen yhteinen päätös USA:han paluusta oli selvä, piti Jussin vielä töissä ilmoittaa asia esimiehelle. Varauduimme pahimpaan, mutta riemu olikin suuri kun asiat saatiinkin järjestettyä niin, että Wirepas laajentuu Yhdysvaltojen markkinoille ja Jussista tuli sen ensimmäinen työntekijä uudella mantereella.

Syksyn mittaan kontakteja paikallisiin firmoihin on syntynyt ja asiakkaita on käyty opastamassa Wirepasin tekniikan saloihin. Ensi vuosi on sitten se jolloin markkinat oikeasti räjähtävät vauhtiin, toivottavasti...

Joulunviettoa

Joulunpyhät ovat sujuneet leppoisasti lomaillessa, vailla kummempia krumeluureja. Ennen joulua pidimme yhteisen aivoriihen pohdiskellen sitä, mikä itse kullekin on joulussa tärkeää. Ajatuksena oli toimia periaatteella "jokaiselle jotakin" mutta välttää yletön sählääminen sellaisten yksityiskohtien vuoksi, joista kukaan ei lopulta kuitenkaan perusta. 

Essi toivoi lanttulaatikkoa ja graavilohta, uutta fleeceyöpukua ja odotti innolla lomapäiviä, jolloin saisi nukkua pitkään. Varpun toivomuslistalla oli tohvelit ja kylpytakki, ruoaksi rosollia ja porkkanalaatikkoa. Jussi komppasi Varpun porkkanalaatikkoajatusta ja lisäsi listalle kinkun, joka olisi sopivan kokoinen muutaman päivän syömisiksi, mutta mieluiten ei isompaa. Johanna oli kiitollinen perin kohtuullisilta kuulostavista toivomuksista, yliviivasi peruna- ja maksalaatikot aiemmin kyhätystä tehtävälistaluonnoksesta ja päätti käyttää näistä säästyneen ajan poluilla juoksenteluun.

Joulukuusi toki hankittiin. Tämä järjestyi kätevästi läheiseltä maatilalta, josta on syksyn mittaan käyty poimimassa omenoita ja noudettu kurpitsat Halloweenia varten. 

Kotona koristellun kuusen lisäksi joulukuusisesongista pääsi yllättäen osalliseksi myös lenkkipoluilla. Naapurikaupunki Vernonin polujen varsille, keskelle ei-mitään, oli joku tonttumielinen käynyt ripustelemassa näyttävän koristeinstallaation. Kiitettävää vaivannäköä:

Jouluaattoa vietimme rennosti kotosalla. Keskipäivällä pidimme Skype-palaverin Amurin mummulan joulunviettäjien kanssa. Olipa mukavaa päästä etänä osalliseksi tuostakin joulunvietosta!

Alkuiltapäivästä taloutemme levottomalla naisväellä meinasi käydä aika pitkäksi, joten lähdimme purkamaan ylimääräistä energiaa läheiselle rullaluisteluareenalle. Täkäläisittäin jouluaattoa ei varsinaisesti katsota pyhäpäiväksi, joten esim. liikuntakeskukset pitävät ovensa tuolloin auki normaalisti. Hyvä näin.

Rullaluistelun jälkeen palasimme tyytyväisinä kotiin ja ryhdyimme rakentelemaan joulupöytää. Hyvä siitä tuli - ilman perunalaatikkoakin. Pieni on kaunista?

Jälkiruoan oheen virittelimme pienimuotoisen multimediashow'n. Olimme Jussin kanssa koostaneet valokuvakokoelman edelliseltä kymmeneltä joululta, jonka nyt heijastimme videotykillä ruokailutilan seinälle. Jouluja Suomessa, Kanarialla, Kaliforniassa ja Floridassa muistellessa vierähti kivasti tovi jos toinenkin.

Loppuillan vietimme lautapelejä pelaillen. Tytöt kömpivät jokseenkin malttamattomina nukkumaan, odotellen seuraavana aamuna kuusen alle toivottavasti ilmaantuneita lahjoja… Ja löytyihän niitä. Tohvelit, kylpytakit, fleeceyöpuvut sekä kirja poikineen. Ja Jussille jotakin pientä somistetta jeeppiaiheen tiimoilta:

Iltapäiväksi meidät oli kutsuttu naapuriin joulupäivän viettoon. Uruguaylaisen perinteen mukaan aatto on joulunvieton "muodollisempi" osa. Perheet kokoontuvat aattoiltana yhteen syömään päivällistä fiinimmin. Päivällisen jälkeen juhlinta muuttuu vapaammaksi ja pienimmätkin juhlanviettäjät valvovat puoleenyöhön, jolloin joululahjat saa avata. Aamun tunneille venyneestä juhlinnasta johtuen joulupäivänä ollaan usein väsyneitä, joten tämä päivä on omistettu rennolle ja epämuodolliselle oleilulle.

Varustauduimme naapureiden rääppiäispäivään nyyttikestiperiaatteella. Veimme mukanamme jälleen hippasen Suomi-perinnettä: jouluun sopivasti rosollia ja kalenterista välittämättä Runebergin torttuja. Jälkimmäiset olivatkin huikea menestys - näitä tehtaillaan varmasti vastaisuudessa lisääkin.

Naapurin kuusivuotias Ceci ja Varpu ovat olleet viime kesästä lähtien kuin paita ja peppu. Tätä nimenomaista päivää varten he olivat viikkokausia valmistelleet oman joulukertomuksen ja lauluesityksen. Suloinen parivaljakko, kieltämättä.

Latinokulttuurissa syöminen on olennaisessa osassa - oli juhlapäivä sitten mikä hyvänsä. Joulupäivämme sujui siis syömis- ja juomiskeskeisesti maailmaa parantaen, elokuvia katsellen ja kummallisista jouluperinteistä jutustellen. Illan suussa olimme kaikki vatsat pinkeinä, juurikin kotiin lähtöä harkitsemassa, kun ovesta sisään pelmahti naapureiden perhetuttu Maria mukanaan korillinen uusia piirakoita, pasteijoita, vartaita ja jälkiruokia. Ja koko mittava herkutteluoperaatio aloitettiin alusta uudestaan - samalla keskustellen siitä, että saisi jo pian koittaa uusi kevät ja kesä, jotta päästäisiin pihagrilliä käyttämään ja kunnolla syömään…

Jos siis jäikin oma joulupöytä vähän minimalistiseksi, naapurin toimesta pidetään kyllä huolta siitä, ettemme pääse nälkää kärsimään.

Sokerisosiaali

Tänään vietimme puuhakasta sunnuntaita piparkakkuaskartelujen äärellä, Varpun luokkatoverit Leah ja Alayna seuranamme. Toimeliaat tyttölapset viihtyivät piparkakkutyöpajassa hyvän aikaa. Ensin muoteltiin pupuja, elefantteja, joulukuusia sekä Tatuja ja Patuja (Paulalle kiitos spesiaalimuotista). Taikinan jämäpalat taipuivat vapaiden taiteilijoiden sormissa mm. käärmeiksi, Mikki Hiiriksi ja sammakoiksi.

Paistamisen jälkeen oli koristelun vuoro. Luovat käsiparit synnyttivät iloisen värikylläisiä ratkaisuja, samalla, kun ilman täytti suloinen esiteinien maailmanparannuspulina. Ketkä luokan pojista ovat kivoja ja ketkä vähemmän kivoja? Onko sattumaa se, että koulun ilkeän opettajan sukunimikin kuulostaa ilkeältä? Ovatko kakkosluokkalaisten tekemät oikeinkirjoitusvirheet ennemmin söpöjä vai typeriä?

Kiva seurallinen sunnuntai meillä. Erityisesti mieltä lämmitti se, miten sekä Essi että Varpu vielä illalla erikseen kiittelivät onnistunutta päivää. Essin toteamus tuli yllättävän kypsästä näkövinkkelistä: "Kiitos, että järjestettiin tällainen päivä - oli tosi kivaa! Mutta äitinä täytyy varmasti nähdä hurjasti vaivaa tällaisten asioiden eteen. Toivottavasti se ei ole liian rankkaa?"

Ei tokikaan. Iloinen yhdessäolo on kaiken vaivan arvoista, jos kohta olen otettu tuosta ajattelevaisesta näkökulmasta.

Sininen on taivas

Hyvää itsenäisyyspäivää! Viikonloppua olemme viettäneet Ikea-huonekaluja kooten (jokseenkin epäisänmaallista) ja kirkkaansinisestä taivaasta ja pirteästä auringonvalosta nautiskellen (kiitos Jukka Kuoppamäen, ehkä vähän isänmaallisempaa).

Jälkimmäisestä todisteena muutama kuva viime päivien aamulenkeiltä:

Pientä pakkasta on jo ilmassa aamuisin. Ensilunta saataneen kuitenkin vielä odotella jokusia viikkoja.