Flip turn. Tämän asian kanssa on takkuiltu ja jahkailtu jo jonkin aikaa. Suunnilleen kaksi vuotta sitten, kun vapaauinnin perusteet alkoivat olla hallinnassa ja ajatuksena oli parannella tekniikkaa ym., kävin jonkin aikaa HEAT:n (Hartford Extended Area Triathletes) uintikurssilla. Jokusilla kerroilla tunnin aiheena oli nimenomaan käännökset ja flip turn oli työn alla niin ikään.
Useimmille osallistujille tuo ei näyttänyt olevan temppu eikä mikään, mutta omalla kohdallani hankaluuksia riitti. Sisäinen kompassi meni täysi sekaisin ja päädyin käännöksineni milloin minnekin suuntaan. Henki loppui kesken käännöksen ja nenä meni täyteen vettä. Valmentaja-Jeff joutui lopulta toteamaan: "Well, some people are just kinetically challenged. You are definitely one of those people. It's ok. Just keep practicing open turns."
Otin ammattilaisen ohjeesta vaarin ja annoin periksi. Keksin monta syytä, miksi flip turn olisi oikeastaan koko lailla turha taito. Avokäännöksillä pärjäisi oikein mainiosti. Asia jäi silti hampaankoloon.
Aikani yritin lakaista flip turnia maton alle, mutta asia häritsi mielenrauhaa siinä määrin, että uudenvuoden lupauksen nimissä päätin korjata tilanteen tämän vuoden aikana. Kuinka ollakaan, kummasti onnistuin kuitenkin keksimään muita kiireitä. Alkuvuodesta panostin polkujuoksuun ja kohta olikin jo aika siirtyä avovesiuinnin pariin, jolloin allas flip turneineen sai jäädä unholaan. Elokuun triathlonkisan jälkeen ei ollut kuitenkaan enää yhtään tekosyytä jäljellä. Ja, pelottavaa kyllä, kalenterivuottakaan olisi enää neljä kuukautta jäljellä - alkoi todellakin olla aika tehdä asialle jotakin.
Ei auttanut muu kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen. Katsoin litanian tutorial-videoita YouTubesta ja ryhdyin harjoittelemaan. YMCA:n allasvalvoja Robert neuvoi kärsivällisesti perusteiden kanssa, mutta vaikeaa oli silti. Katsoin lisää opetusvideoita ja hakkasin päätäni seinään. Ei epäilystäkään siitä, ettenkö olisi todellakin "kinetically challenged", mutta nyt ei tehnyt mieli antaa periksi.
Jatkoin pään hakkaamista seinään. Kului viikko jos toinenkin. Ja katso, kas lopultakin alkoi sujua. Kineettisesti rajoittunut vanha koira oppi kuin oppikin uuden tempun:
