Ja tapahtui niinä päivinä...

... että väestönlaskentatoimisto muisti juhlallisella kaavakkeella. Hupaisaa sinänsä, että Helsingin Sanomat taannoin kertoi, että Intia ryhtyy väestönlaskentaan niin ikään, joskin siellä projektiin on ehditty valmistautua jo kymmenen vuotta. Täällä tämä on jokavuotista lystiä. Hupaisaa myös siinä mielessä, että Suomessa ei moista laskentakaavaketta täytetty ikinä, mutta väestörekisteri tiesi melkeinpä yksilön tarkkuudella valtion kulloisenkin väkiluvun ympäri vuoden.

Mitä kaikkea väestönlaskentakaavake sitten tiedusteli, muuta kuin taloudessa asuvien henkilöiden lukumäärää? Kunkin asukkaan nimeä, syntymäaikaa ja ikää 1.4.2010 (tarkistaakohan joku oikeasti, täsmäävätkö nämä kaksi jälkimmäistä?) Lisäksi syntyperää koskien oli kuudentoista vaihtoehdon "rasti ruutuun"-tehtävä. Me emme ole täsmällisesti suomalaisia emmekä edes eurooppalaisia, vaan "white", siis valkoisia.

Lopuksi tiedusteltiin kunkin asukkaan osalta, asuuko tämä osan ajasta jossakin muualla ja onko tämä "muu paikka" opiskelija-asuntola, armeija, kakkosasunto, lastenkoti, vankila, vanhainkoti vai jokin muu. Ei onneksi mitään näistä...

Hienoa! Nyt vain kuuliaisesti kaavake kuoreen ja postilaatikkoon. Olemme jo tähän mennessä ehtineet saada myös yhden lisäilmoituksen väestönlaskentatoimistolta, jossa muistutetaan, että väestönlaskentaan osallistuminen on jokaisen täällä asuvan velvollisuus ja osallistumatta jättämisestä voidaan määrätä rangaistus. Vahvasti epäilen, että rangaistus olisi voitu myös langettaa siitä, jos kaavakkeen olisi postittanut liian aikaisin, koska kysely koski nimenomaan huhtikuun ensimmäisen päivän tilannetta. Tarkkaa puuhaa!

Kinder Spring Sing

Tänään oli Essin koululla eskarilaisten kevätkonsertti. Essi kertoi, että lauluja oltiin alettu harjoitella jo useampi viikko aikaisemmin. Ohjelmistoon kuului 11 amerikkalaista lastenlaulua.

Tupa (koulun ruokasali) alkoi olla täynnä vanhemmista jo hyvissä ajoin ennen konsertin alkua. Vihdoin koulun rehtori tuli kertomaan illan ohjelman. Tunnelma alkoi tiivistyä ja kaikki kääntyivät katsomaan ovia, joista sitten alkoikin virrata sinipaitaisia eskarilaisia enemmän tai vähemmän järjestäytyneessä muodostelmassa.

Ja aikamoinen katras eskarilaisia ovista sitten tulikin. Lava täyttyi tuotapikaa lapsista, jotka olivat tilanteesta vähän ihmeissään. Lapset vilkuttivat vanhemmilleen ja vanhemmat tietysti takaisin, vaikka rehtori hetkeä aiemmin olikin opastanut vanhempia olemaan rohkaisematta lasta vilkuttamaan lavalta, koska esityksen tarkoituksena oli myös opettaa lapsille sujuvaa lavakäytöstä ("stage presence"). Pienestä se on näemmä sekin aloitettava...

(Essi on kuvassa toinen rivi takaa laskien, keskeltä vähän vasemmalle.)

Hieman oli esiintyjämme jo naatti konsertin myöhäisestä ajankohdasta johtuen, joten haukotuksilta ei voinut välttyä. Muutama tutumpi kappale ("Mr. Sun", "I'm a Nut") konsertin loppupuolella sai Essinkin kuitenkin piristymään. Varpu kinusi koko konsertin ajan, että hänkin haluaa mennä lavalle laulamaan. Ei auttanut selittelyt, että Varpulla riittäisi kyllä tilaisuuksia omalla opintiellään päästä esiintymään.

Jokaisessa meissä asuu pieni kulinaristi

Oma keittiöpuuhasteluni on enimmäkseen arkista ja käytännönläheistä toimintaa, josta hienostuneet makuelämykset ovat kaukana. Näiden kötöstysten kanssa voisin hävetä silmät päästäni rakkaan isosiskoni Paulan rinnalla - tasan eivät käy mestarikokkigeenit meidän sisarussarjassamme... Onneksi seuraavassa polvessa on kuitenkin toivoa?

Varpu (hiekkalaatikolla): "Mä teen nyt karpalosuklaaherkkuekstrakurpitsapikkuleipiä. Ensin laitetaan jauhoja ja suklaata ja karpaloita ja kurpitsaa. Nääääin." ... "Sitten tulee loraus maitoa ja vähän kanelia." ... "Vielä pitää lisätä kananmunat. Unohtuikohan jotain?"

Äiti: "Tarvitaanko siinä leivinjauhetta."

Varpu: "E-ei kai. Hmmm... Ei kai tästä mitään puutu? Nyt vain sekoitetaan taikina hyväksi."

(pitkä ja intensiivinen hiljaisuus sekoituspuuhan äärellä)

Varpu: "No nyt mä muistin! Sehän oli kalanmaksaöljy, joka meinasi unohtua!"

Loppuun asti täysillä

Tänään on Suomi-vieraidemme aika palata omalle mantereelleen. Lento lähtee vasta illalla, joten aamupäivä voitiin käyttää viime hetken riemukkaaseen yhteiseloon läheisessä puistossa.

Perheemme toivottaa vieraille turvallista matkaa ja pikaista toipumista aikaeron ja matkaväsymyksen kourista... Leenalle kiitos kuvista!

Vilpittömyyden ytimessä

Essi alkoi kesken iltapalan itkeä:

"En mä halua, että mummu ja vaari lähtee huomenna kotimatkalle. Sehän on ihan kamalaa ja väärin. Eikö ne voisi olla täällä vielä vähän pidempään? Eikö edes yhtä kuukautta?"

Sinkoilevat siskokset

Joku ehkä muistaa reilun puolen vuoden takaisen hehkutukseni trampoliinijumpan tiimoilta. Pitkään olen yrittänyt saada tuonne hyppelyhauskuuteen kaveria mukaan, mutta vasta nyt onnisti: Leena oli ensimmäinen kyllin rohkea ja kokeilunhaluinen. Jos en ihan väärin tulkinnut, oli meillä molemmilla varsin hauska ja tehokas iltajumppa. Odotamme mielenkiinnolla, miten monta uutta lihasta löytyy huomisaamuna...

Seuralaisesta oli iloa myös siinä mielessä, että tällä kertaa tuosta huikeasta liikuntailottelusta sai otettua valokuvia. Ajattelemattomasti käytin itse kaiken liikenevän ajan pomppimiseen ja vasta poistumishetkellä hoksasin, että olisi ehkä ollut reilua olla itsekin välillä kuvausvuorossa, jotta Leenankin singahtelu olisi tullut dokumentoitua. Pahoittelut omahyväisyydestä, mutta pääasia välittynee näistäkin kuvista - hauskaa oli:

Mehukutsut

Mummu ja vaari majailevat melkein naapurissamme, taloyhtiön "vierasmajassa" pihan toisella puolella. Tämä on ollut ihan mukava järjestely, Essistä ja Varpusta on ollut hauskaa hypellä aamuisin pihan poikki mummun ja vaarin ovelle koputtelemaan ja hakemaan nämä aamupalalle. Tänään mummu kutsui tytöt iltapäivällä "kyläilemään". Tytöt olivat tohkeissaan: Essi jopa aamulla ennen kouluunlähtöään esitti toivomuksen, että leipoisin päivän aikana sämpylöitä, jotta heillä olisi lämpimäisiä vietäväksi, kun menevät mummun ja vaarin luo kylään.

Kun kyläilytuokio lopulta koitti, tytöt pakkasivat kassiin uimavarusteet (vierasmaja sattuu olemaan aivan uima-altaan tuntumassa, joten vierailun ohessa voisi varmaankin käydä myös pienellä pulahduksella...) ja Essi otti kantaakseen pienen korillisen tuoreita teeleipiä. Äiti ei tietenkään ollut tervetullut mukaan, vaan hän sai kehotuksen pysyä visusti kotona. Harmi sinänsä, että valokuvaajan ominaisuudessa olisi ollut kiva olla mukana.

Kyläilyn aluksi oli tehty visiitti uima-altaalle ja sen jälkeen oli vetäydytty vierasmajaan nauttimaan teeleipiä ja keksejä pillimehun kera. Essi ja Varpu olivat vielä illallakin aivan onnensa kukkuloilla. Varpu huokaisi mietteliäänä: "Kyllä mummu nyt mahtaa olla väsynyt. Oli varmasti kova työ valmistella meille niin hienot mehukutsut."

Kuponkiharrastajan kultakaivos

Sarjamme "Asiat, jotka suomalaisesta tuntuvat kovin antiikkisilta, mutta sitkeästi kukoistavat amerikkalaisessa arjessa" jatkuu tänään jaksolla "Tarjouskupongit". Hämärästi muistan, että joskus 80- ja 90-lukujen taitteessa harrastettiin meilläkin vielä sitä, että Aamulehdestä leikattiin kahvi-, vehnäjauho- ja sokerikuponkeja, joiden kanssa käytiin Citymarketista hamstraamassa elintarvikkeita joitakin kymmeniä pennejä halvemmalla kuin ne asiakkaat, joilla kuponkeja ei ollut. Jossakin vaiheessa nämä saksittavat tarjoukset kuitenkin lakkasivat olemasta, enkä muista, että viimeisen viidentoista vuoden aikana kukaan olisi enää tarjouskuponkeja laajamittaisemmin harrastanut - saati kaivannut.

Täällä kuponkikulttuuri on kuitenkin vielä voimissaan. Joka viikko tulevien ilmaisjakeluiden mukana tulee useampia päivittäistavarakauppojen mainoksia, jotka pullistelevat näitä autuaaksitekeviä askartelutehtäviä. Osa liikkeistä on vienyt tämän huvin vielä astetta pidemmälle ja kehottaa mainoksessa menemään putiikin internet-sivuille ja tulostamaan tarjouskupongin sieltä. Minua moinen hyppyyttäminen ärsyttää, mutta olen tyynesti sulkenut silmäni kuponkimainonnalla ja ajatellut, että saksikoon noita lappusia kuka haluaa, kunhan ei tule minua henkilökohtaisesti häiritsemään.

Omasta kuponkiboikotista huolimatta saattaa ärsytyskynnys ylittyä toisinaan kuitenkin, kuten esimerkiksi tänään. Edessäni kassajonossa oli nuori nainen, joka kasasi kassahihnalle ehkä viitisentoista artikkelia. Kun sitten maksamisen aika tuli, nainen kaivoi käsilaukustaan esille pari senttiä paksun muovikotelon, joka oli täpösen täynnä eri liikkeiden kaikkia mahdollisia tarjouskuponkeja. Muiden ilolla jonotellessa ryhtyi hän sitten hartaudella selaamaan kuponkikokoelmaansa ja tutkailemaan, mitkä kaikki olisivat tällä kertaa käyttökelpoisia. Ja löytyihän sieltä, loppujen lopuksi varmaankin viisi tai kuusi tilanteeseen sopivaa kuponkia. Kassan setä naputteli alennuskoodeja koneelle kärsivällisesti, mutta asiakkaiden jonossa oli havaittavissa pientää levotonta liikehdintää.

No, lopulta nainen sai ostoksensa maksetuksi ja siirtyi ostoskasseineen sivummalle kuittia tavaamaan. Kassan setä kävi käsiksi omiin ostoksiini, mutta ei kulunut puolta minuuttia, kun kuponki-intoilijanainen syöksyi takaisin. Olin juuri aikeissa maksaa, kun nainen ryhtyi ripittämään kassaa puuttuvasta 29 sentin alennuksesta. Kassalta jäi rahastaminen kesken, kun hän alkoi inventoida uudestaan naisen antamia kuponkeja ja tutkailla kuitista mahdollisesti löytyvää virhettä. Lopulta ei auttanut muu kuin kutsua puhelimella vuoropäällikkö paikalle selvittämään puuttuvien senttien mysteeriä. Sen jälkeen kiukkuinen kuponkinainen saatiin siirrettyä sivummalle ja sain vihdoin itse maksaa omat ostokseni.

Huh, huh! Ensi yönä näen painajaisia Kukkura-merkeistä...

Kalliolle, kukkulalle, rannalle

Vieraiden seurassa päivät ovat hujahtaneet ohi pikavauhtia, emmekä viime päivinä ole saaneet raportin tynkääkään aikaiseksi. Nyt ryhdistäydymme =) Tänään teimme antoisan päiväretken luonnon ihmeiden äärelle. Ensin ajelimme vuorten rinteitä ylös Big Basinin luonnonpuistoon punapuita mittailemaan. Sieltä jatkoimme alkuiltapäivästä Santa Cruzin Natural Bridges State Beachille. Puuterinhienoa hiekkaa, suuria aaltoja ja huikeita maisemia...

Onnea on...

• rakkaiden läheisten iloinen jälleennäkeminen kahdeksan kuukauden tauon jälkeen
• Essin ja Varpun tauoton puheenpulputus, kun päivitettäviä kuulumisia juolahtaa mieleen jatkuvalla syötöllä
• matkalaukussa odottavat sandaalit
• kolmen sukupolven yhteinen iltapala
• iltasatuna uusi Risto Räppääjä
• kellahtaa nukkumaan tehtyään matkaa melkein kaksi kellonympärystä
• Fazerin Sininen ja Väinämöisen Palttoonnapit
• Seppo Jokisen uusin dekkari
• tietoisuus siitä, että huomisaamuna saa näyttää koulutien mummulle

Tervetuloa!

Piiiiiitkä odotus palkitaan huomenna, kun lopulta saamme ensimmäisen kerran vieraita Suomesta. Mummu, vaari ja Leena saapuvat seuraksemme kymmeneksi päiväksi. Hei lystiä! Iloa ei yhtään vähennä se, että kevät näyttää saapuneen tänne nyt ihan toden teolla ja sääukko on poistanut sadepilvet symboliarsenaalistaan toistaiseksi kokonaan. Kymmenen päivän ennuste lupailee perusvarmaa auringonpaistetta ja maltillista 20-22 °C:n lämpötilaa joka päivälle. Tällaisissa olosuhteissa on viime päivät vietetty:

Saisi tänne lisääkin vieraita tulla. Eikö ketään houkuttele?

Mitä tänään koulussa opit...?

En ole ihan varma, onko kyse jollakin lailla selektiivisestä muistista vai ehkä siitä, että kun uusi kieli on vielä oppimisvaiheessa, vain osa puhutuista asioista valkenee aivan yksityiskohtia myöten. Näin kuitenkin tänään:

Essi: "Minkä takia presidentin linnassa pitää olla paljon vessoja?"

Äiti: "Koska presidentin linnassa pidetään aina toisinaan suuria juhlia, jonne kutsutaan paljon ihmisiä, esimerkiksi muiden maiden presidenttejä ja pääministereitä tai muita merkkihenkilöitä. Joskus presidentin luona voi olla monta sataa vierasta yhtä aikaa, niin silloin on hyvä olla monta vessaakin. Mistä se tuli mieleesi?"

Essi: "Miss Casellini puhui tänään presidentin linnasta. Se kertoi, että Amerikan presidentin linnassa on ainakin thirty-five, siis 35 vessaa."

Monenvärisiä naapureita

... niitähän täällä riittää =)

Tämä kaveri tuli kokeilemaan Varpun potkulautaa tänään käydessään emäntänsä kanssa viemässä roskapussia. Harvemmin olemme päässeet näin läheistä tuttavuutta tekemään, yleensä hänellä (täällähän ei lemmikeistä ikinä käytetä ilmausta "se") on ollut tapana kuikuilla meitä vain parvekkeelta. Saattaapa juttutuulella ollessaan huikata reippaan "Hello!":n tai kysäistä kuulumisiakin. Kohtelias veikkonen!

Iloa ilmanpuhdistimesta

Varpu: "Voitko laittaa ton ilmanputsarin pois päältä? Sen ääni häikäisee mun korvia."

Samassa veneessä

Pääsimme tällä viikolla tutustumaan uuteen suomalaisperheeseen, joka on muuttanut tähän lähistölle helmikuussa. Teimme tänään sadepäivän ratoksi treffit The Jungle-puuhapuistoon, jossa vietimmekin mitä rattoisimman iltapäivän. Essi ja Varpu iloitsivat uuden ystävänsä Lauran (melkein 5 v.) seurasta ja me äidit seurailimme puolitoistavuotiaan Tuomaksen puuhia ja jutustelimme uuden asuinympäristön tiimoilta.

Olipa hauskaa päästä jälleen kokemaan näitä yhteisymmärryksen hetkiä surkuhupaisten tilanteiden äärellä. Päivitellä sitä, miten tuhannen lippulappusen takana voi olla lapsen kouluun ilmoittautuminen. Miten TB skin test tekee terveen paperien saamisen työlääksi, jos lapsi on sattumoisin rokotettu pahaista tuberkuloosia vastaan. Ja miten hämmentävää on se, kun omia lapsia luullaan tämän tästä monta vuotta todellista vanhemmiksi, koska he näyttävät vähintäänkin jättiläisiltä aasialaisten hippiäisten rinnalla. Tai miten kammottavaa on odottaa meriteitse saapuvaa julmetun kokoista tavarakuormaa sen jälkeen, kun on oppinut elämään ilman sitä kaikkea vallan mainiosti...

Kiitokset antoisista leikkitreffeistä Saratogan vertaistukiryhmälle =)

Ympäristöoppia

... tai jotain sinnepäin. Tänään kävelimme Varpun kanssa puistoon ja monta mielenkiintoista kysymystä, keskustelua ja kommenttia heräsi matkan varrella:

Varpu: "Mahtaako noi ampiaiset pistää mua?"

Äiti: "En usko. Ei ampiaiset yleensä pistä, jos ei niitä ärsytä."

Varpu: "Jos vaikka äitiampiaisella on joskus puhelu kesken ja juuri silloin menee häiritsemään, niin sitten se ehkä voi pistää."

* * *

Varpu: "Kasvaako jotkut kukkaset maan alla?"

Äiti: "Kukkien juuret on kyllä maan alla, mutta ei kai mikään kukka ihan kokonaan siellä ole. Yleensä kukkaset haluaa saada auringon valoa ja se ei onnistu maan alla."

Varpu: "Mutta jotkut viihtyy maan alla kuitenkin, eikö niin?"

Äiti: "Joo-o. Mikä esimerkiksi on sellainen, joka viihtyy maan alla?"

Varpu: "No, metro ainakin."

* * *

Varpu: "Amerikassa on tänään tosi kuuma päivä. Aurinko porottaa ja jos ei ole varovainen, ihminen voi muuttua ihan punaiseksi, kun sen nahka tärähtää."

Kynät sauhuten

Essi ja Varpu saivat kumpainenkin Tarjalta syntymäpäivälahjaksi omat päiväkirjat. Essi on ollut omasta kirjastaan valtavan innoissaan ja kirjoittelee onnensa kukkuloilla useamman sivun mittaisia tajunnanvirtatarinoita. Varpu ei toki halua jäädä altavastaajan asemaan ja väkertääkin kieli keskellä suuta omaan kirjaansa rivitolkulla kirjaimia ja melkein-kirjaimia. Molemmat esittelevät aikaansaannoksiaan yhtä ylpeinä:

Essi: "Mä olen kirjoittanut jo kolme sivua!"

Varpu: "Mutta katopas tätä! Kato, mitä mä olen kirjoittanut!"

Essi: (silmäilee Varpun tuotosta otsa rypyssä) "Htoaö hpumau hippt."

Varpu: "Eihän siinä niin lue. Anna mä luen." (tavaa juhlallisesti artikuloiden) "Es-si ja Var-pu ja on-nel-lis-ta e-lä-mää."

Essi: "No ei siinä kyllä oikeasti lue yhtään mitään."

Varpu: "Hmph! Kyllä jokaisella saa olla oma mielipide."

Ikeassa ikävää torjumassa

Emme varsinaisesti ole shoppailun ystäviä, mutta siinä kohtaa kun puolukkahillo on ollut lopussa jo ties miten pitkään ja sinappisilliäkin tekisi mieli, alkaa kuin väkisin keksiä jonkinlaisia kodinsisustukseen liittyviä tarpeita, jotta saisi syyn hankkiutua Ikeaan. Tänään oli juurikin sopiva päivä sellaiseen. Tarvitsimme ehdottomasti kaksi kynnysmattoa ja vuodevaatteetkin alkoivat olla vähitellen puhki nukuttuja, joten ajattelimme laittaa elämän risaiseksi ja mennä yhteiselomme ensimmäistä kertaa ostamaan pussilakanoita (tähän mennessä kaikki ovat tulleet joko lahjoina tai kierrätystavarana jonkun jäämistöistä, hupaisa havainto tämäkin...).

Ekskursio sujuikin yllättävän näppärästi, vaikka lapsia ei aluksi ajatus shoppailupäivästä kiehtonut. Ikean Småland, lastenvahtipalvelulla varustettu leikkipaikka, otti tytöt hoteisiinsa kolmen vartin ajaksi ja sillä välin teimme Jussin kanssa täsmäiskun vuodevaate- ja kynnysmatto-osastoille. Jonoja oli tuskin ollenkaan, joten suurten ihmismassojen aiheuttama ketutus loisti yllättäen poissaolollaan. Vielä kun "ruokaosastolta" koppasimme mukaamme korillisen pohjoismaisia erikoisherkkuja, saatoimme olla perin tyytyväisiä päivän saaliiseen.

Poimimme pallomeressä uitetut iloiset jälkeläisemme "säilytyksestä" ("Onko pakko lähteä jo nyt?") ja luovimme Ikean cafeteriaan lihapullalounaalle. Autossa paluumatkalla kuului hämmästeleviä kommentteja siitä, ettei Ikea-reissu oikeastaan tyhmempi homma ollutkaan =) Kotiin päästyä ladoimme innolla uudet hankinnat paikoilleen: kynnysmatot ulko-ovelle ja parvekkeelle, hillo- ja sillipurkit jääkaappiin sekä sijasimme oitis vuoteemme ihanilla uusilla petivaatteilla. Essi halusi hetimiten päästä koemakaamaan uudet "vällyt" ja kömpi kirjan kanssa sänkyymme. Kuinkahan kävi...

Kärkikolmikoita

Tällä viikolla kun perheessämme on vanhennuttu oikein urakalla, on väkisinkin tullut pyöriteltyä mielessä vanhoja muistoja, mietittyä sitä, miten tähän on tultu ja vastaavasti pohdiskeltua, mihin mahdollisesti ollaan menossa. Näiden mietintöjen summaamiseksi kaivoin blogistanian syövereistä meemin, jossa kahlaillaan läpi eri elämänvaiheiden "kolmen kärkiä" merkittävistä tapahtumista. Tervetuloa tirkistelemään!

Kymmenen vuotta sitten (vuonna 2000)...

1. Johanna tuli täysi-ikäiseksi, sai ajokortin ja meni abivuoden kylkiäisenä Tutcorelle töihin.
   
2. Jussi opiskeli TTY:llä (silloin TTKK) ja ahkeroi Softamiehenä Tutcorella.
   
3. Tutcore järjesti lokakuussa pikkujouluristeilyn, josta kaikki alkoi.

Viisi vuotta sitten (2005)...

1. Essi täytti vuoden ja oppi kävelemään.
   
2. Jussi täytti pyöreitä ja vietti säätäjäporukalla ikimuistoiset kekkerit Johannan vanhempien mökillä paikallisen shamaanin viihdyttämänä.
   
3. Johanna alkoi odottaa Varpua ja valmistui DI:ksi.

Kolme vuotta sitten (2007)...

1. Essi ja Varpu aloittivat yhteisen päivähoitotaipaleensa Tarjan hoivissa.
   
2. Jussi oli nähnyt tarpeekseen suuryrityksen toimintatapoja ja palasi vanhojen kavereiden luo Tutcorelle (nyttemmin Coherent Finland).
   
3. Johanna ja Jussi juhlistivat 5-vuotishääpäiväänsä pitkällä viikonlopulla Wienissä. Onko siitäkin jo oikeasti niin kauan...?

Viime vuonna (2009)...

1. jätimme taaksemme Lempäälän ja koko joukon maallista omaisuutta siirtyessämme Kalifornian auringon alle.
   
2. Essi aloitti eskarin englannin kielellä.
   
3. Jussi ihmetteli missourilaista, kalifornialaista, teksasilaista ja korealaista työkulttuuria. Johanna taivasteli paluuta kotiäidiksi ja hurahti ultrajuoksuun.

Tähän mennessä tänä vuonna...

1. Varpu on aloittanut preschoolin.
   
2. Essi oppi ajamaan ilman apupyöriä.
   
3. olemme uittaneet itseämme vuoroin rankkasateissa, vuoroin melkein-kesäkelissä uima-altaalla.

Eilen...

1. Johanna täytti 28 v.
   
2. Jussi tuli töistä kotiin jo kuuden maissa, luultavasti ensimmäistä kertaa tänä vuonna!
   
3. Essi ja Varpu pitivät kylpyhuoneessa "hienoa ravintolaa, jonne Teppo ja Birgitta olivat tulossa syömään". Muovailuvahasta syntyi lihapullia, lipeäkalaa, tomaatteja, salaattia ja jäätelöä.

Tänään...

1. Essi oli keittänyt aamupuuron ennen kuin Johanna ehti lenkiltä kotiin.
   
2. söimme vuoden ensimmäisen vesimelonin.
   
3. saimme naapurista korealaista riisipataa. (Tulipa ruokakeskeinen listaus...)

Huomenna...

1. voisi viikata pyykkitelineellä kuivuvat vaatteet.
   
2. Johanna menee Stevens Creekille juoksemaan.
   
3. ostetaan kaupasta lisää kananmunia, jotta voidaan lunastaa lupaus lättyjen paistosta.

Ensi vuonna ...

1. saamme toivottavasti aiempaa enemmän Suomi-vieraita.
   
2. Varpu aloittaa syksyllä eskarin.
   
3. Jussi on ehkä toteuttanut haaveensa moottoripyörän hankinnasta.

Super Reader

Essin koululla kirjoitellaan parhaillaan toisen lukukauden jaksoarviointeja, koska muutaman viikon kuluttua alkaa kolmas (ja samalla viimeinen) lukukausi ja silloin jaetaan myös todistukset tämän lukukauden edistymisestä. Tällä viikolla opettaja on teettänyt oppilaille lukutestejä, joissa oppilas lukee opettajalle ääneen pätkiä kolmesta eri kirjasta. Nämä ovat "uusia" kirjoja, ei siis niitä, joita oppilailla on ollut kotona luettavana. Tarkoituksena on kylmästi koeistaa eskarilaisten lukutaidon sujuvuutta.

Eilen oli ollut Essin testivuoro. Iltapäivällä, kun menimme Essiä hakemaan, tuli opettajalta iloista palautetta: testi oli kuulemma sujunut yli kaikkien odotusten. Essi oli selvittänyt kaikki kolme tekstiä ongelmitta ja opettaja oli ollut perin ihmeissään. Essi oli syystäkin ylpeä saamastaan "Super Reader"-nimityksestä ("Superlukija").

Olen kieltämättä edelleen sitä mieltä, että vielä eskarivuonna tällainen testaaminen on vähän turhan aikaista. Suorituspaineiden maailmassa ehtii viettää ihan riittämiin aikaa myöhemminkin. Tällaisen positiivisen palautteen saaminen lämmitti kuitenkin mieltä aivan erityisesti. Kaikkein paras palkinto on tietysti se, että Essi itse huomaa käytännössä, että läksyjen tekeminen on tuottanut tulosta ja iloitsee saavutuksestaan. Ja äiti saa anteeksi sen ilkeytensä, miltä läksyjen lukuun patistelu on toisinaan vaikuttanut?

Varpu 4 v.

Päivänsankarin aamu alkoi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan: aamupala saapui sänkyyn onnittelulaulun siivittämänä ja olipa mukana aikamoinen kasa lahjojakin. Postilaatikkomme onkin viime päivinä pullistellut Suomesta saapuneista paketeista ja korteista, mistä tässä yhteydessä lämpimät kiitokset!

Kun Essi oli saateltu kouluun, ryhdyimme tekemään juhlavalmisteluja iltapäivän kekkereitä varten. Koti laitettiin edustuskelpoiseksi pienellä pikasiivouksella ("Mä voin rättilöidä sillä aikaa, kun sä imuroit.") ja sitten siirryimme viimeistelemään tarjottavia. Essin syntymäpäivillä oli Varpu havainnut suklaakakun hyväksi ja halusi omiin juhliinsa samanlaisen. Tällä kertaa rakensimme kakun pääsiäistä enteilevään kevätkuosiin:

Kun haimme Essin koulusta, pyysi Essin opettaja Varpun hetkeksi sisälle luokkaan ennen kuin päästi eskarilaiset lähtemään. Yllätyksestä varsin hämillään Varpu kuunteli luokan esittämän onnittelulaulun, mutta Essi loisti tyytyväisyyttä onnistuttuaan organisoimaan pikkusiskolle ohjelmanumeron =)

Myöhemmin iltapäivällä koittivat sitten hartaudella odotetut juhlallisuudet, kun naapurit tulivat kyläilemään. Kakun ja kynttilöiden äärellä innostuivat vieraat laulamaan kuinka ollakaan "Happy Birthday to You" ja jälleen joutui päivänsankari-poloinen täydellisen hämmennyksen valtaan. Kahvittelun jälkeen iloinen iltapäivä jatkui lego- ja autoleikkien parissa. Essi ja Varpu eivät tosin olisi millään malttaneet odottaa, että vieraat lähtisivät ja päästäisiin käsiksi lahjaksi saatuun upouuteen muovailuvahasettiin...

Ei laisinkaan hassumpi nelivuotispäivä!

Mössimen kaverit

Varpun kanssa puuhailemme syntymäpäiväkakkua huomiseksi. Sankari itse tuskin malttoi odottaa, että taikinan teko alkaisi ja teki jo innolla esivalmisteluja keittiössä, etsiskellen sopivia tykötarpeita. Sopiva taikinakippo oli jo kaapista bongattu valmiiksi, mutta sitten tuli tenkkapoo: "Millä se taikina tehdään? Vispataanko vispilällä vai tarvitaanko perunamuussinta?"