Opettajan kirjeessä oli kannustavia vinkkejä siitä, miten lukeminen on lapselle erityisen mielekästä. Jotta kirja tulee luettua vaaditut kolme kertaa, kannattaa "yleisöä" vaihdella esim. siten, että lapsi lukee kirjan kerran äidille/isälle, kerran sisarukselle, kerran lemmikkieläimelle/pehmolelulle tms. Tiedotteessa ei tarkemmin kerrottu, millä keinoin opettaja kontrolloi läksyjen lukemista (ilmeisesti esittää kysymyksiä kirjan sisällöstä tai luettaa oppilailla pätkiä ääneen ja seuraa lukemisen sujuvuutta), mutta todettiin, että jos opettaja huomaa, ettei kirjaa ole luettu riittävällä huolellisuudella, oppilas ei saa seuraavana päivänä kirjansa tilalle uutta, vaan sama kirja tulee luettavaksi uudelleen. Tämä maininta kieltämättä nosti hieman niskakarvoja pystyyn. Tuntuu aika hurjalta, että suomalaisessa järjestelmässä Essi aloittaisi vasta ensi syksynä esikoulun, joka ymmärtääkseni on vielä varsin leikinomaista toimintaa, mutta täällä pidetään jo tässä vaiheessa säännöllisiä läksynkuulusteluja. Lukutaidon kehittäminen on toki tärkeä asia, mutta ihanko oikeasti jo 5- ja 6-vuotiaiden kanssa on näin kiire ryhtyä suorittamaan?
Essi on sopeutunut uuteen ohjelmaan alkukankeuden jälkeen yllättävän kivuttomasti. Kirjat ovat toki hyvin helppolukuisia ja lyhyitä, mutta varsinkin ensimmäisinä päivinä kolme peräkkäistä lukukertaa herätti hieman vastahankaa. Äkkiseltään opettajan vinkki pehmoleluille lukemisesta tuntui omasta mielestäni hassulta, mutta hyvin tuntuu toimivan. Varpu kuuntelee Essin lukemista vaihtelevalla kärsivällisyydellä, mutta melkeinpä mieluummin Essi sulkeutuukin (ainakin toisella ja kolmannella lukukerralla) johonkin yksityiseen soppeensa ja asettaa nallen tai pari viereensä kuuntelemaan. Ne ovat kohteliaita, eivätkä keskeytä...
3 kommenttia:
Minusta tuo vaikuttaa hyvältä, läksyjä kannattaa teetättää silloin kun motivaatio on vielä olemassa - mahdollisimman pienenä. Oppiminen kannustaa työntekoon - eli kun huomaa oppineensa läksyissä ahkeroimalla. Osaamisen ilo varmasti kannustaa. Siitä on hyvä jatkaa!
Kaikista Pisan tutkimustuloksita huolimatta suomalaisessa koululaitoksen opetussuunnitelmissa on hylätty ahkeroinnin oppiminen ja maan tulevaisuus ei ole ruusuinen. Ei kaikki ole hauskaa ja joskus on tehtävä töitäkin. Luulenpa, että kehittynyttä lukutaitoa voi kiittää vain ulkkarisarjojen tekstityksestä.
Opettajille kuitenkin nostan hattua, tekevät arvokasta työtä - usein uskomattomissa ääriolosuhteissa. Tsemppiä kaikille teille, jotka kannustavat nuorisoa niukoilla resursseilla.
Minua kyllä hiukan hirvittää ja lievästi sanoen suututtaa suorastaan tuo uhkailunomaisuus. Voi olla että olen koulutukseni vuoksi hiukan "fakki-idiootti", mutta vahvasti olen sitä mieltä, että"leikki on lapsen työtä" ja tuon ikäinen on kyllä lapsi. Kyllä sitä kerkiää saamaan suorituspaineita myöhemminkin.
Hattua nostan Essin ahkeroinnille ja kaikille kannustajille.
Lähetä kommentti