Suuret kiitokset eilisen postauksen kannustavista kommenteista, jatketaanpa Sequoian jälkipuintia vielä muutaman mietteen verran... Tänään on pidetty hidasvauhtista vetreytymispäivää, käyty uima-altaalla polskuttelemassa ja vietetty aurinkoista leikkipuistoelämää, kuka pyöräillen, kuka kiipeillen, kuka rampautuneita jäseniään venytellen. (Vinkkinä Jussin muistutus tytöille kun olimme lähdössä kotoa: "Olettehan sitten ihan kiltisti, äiti on tänään vähän hitaalla.")
Merkillinen juttu muuten se, miten nopeasti aika antaa muistoille kultareunukset. Eilen mutavellissä kahlaillessani olin muutamaan otteeseen jo vakuuttunut siitä, että tämän jälkeen en juokse enää ikinä. Tänään — kaikesta jäykkyydestä huolimatta — olen jo mielenkiinnolla tutkinut lähitulevaisuuden juoksukalenteria ja miettinyt, millaiseen liemeen sitä seuraavaksi hankkiutuisi. Hurahtanut, mikä hurahtanut...
Kommenttilaatikkoon oli tipahtanut myös toivomus siitä, että lenkkitossujen lisäksi olisi ollut kiva nähdä kuva jaloistakin. Koska olin reissun päällä eilen itsekseni (ja luonnollisesti ilman kameraa), täysin alkuperäistä tilannetta ei saatu dokumentoitua, sillä ennen kotimatkalle lähtöä ajattelin automme parasta ja kaavin isoimmat savikökkäreet jaloistani irti. Kotona, ennen suihkuun marssimista, otettiin jaloista kuitenkin suuntaa antava kuva. Katsoja voi mielikuvituksessaan lisätä puuttuvat kököt.
5 kommenttia:
Juoksua edeltänyt myrsky sekoitti ajatukseni ja en pysty kuvittelemaan millainen keli muuten oli. Lyhyet juoksuhousut? Täällä saavutettiin vihdoin viikonloppuna suojasää, mutta nyt taas Vaasassa ainakin pakastaa.
Voi noita koipia! Tulee jo melkein masokismi mieleen mutta kun muistaa joitakin vastaavia tilanteita niin muistaa vain sen hyvän puolen. Ne endorfiinit sun muut."Äiti on vähän hitaalla", onpas hyvin sanottu!
No vieläköhän noi koivet suostuu yhteistyöhön niiden tossujen kans. vai tekikö tossut viimeisen palvelun.
Miten alkaa oma kunto kohentua. Et tainnu juoksun jälkeen heittäytyä maahaan, niinkuin noi isoissa kisoissa esittää, että huomataan kaikkensa antaneen.
Onnea matkaan tuleville maileille.
Heleijaa, kyllä leuhkin ystävilleni näillä sinun saavutuksillasi ja sisullasi!
Kepeää jalannousua alkaneeseen viikkoon.
Kiitokset kommentaattoreille! Ei tuolla tosiaan kylmä ollut, aamulla lähdössä noin 11 C, iltapäivällä varmaankin keikkuivat asteet jossakin 18 C:n tuntumassa. Vielä kun huomioi sen, että rinteitä ylös-alas-askeltava kroppa tuottaa aika paljon lämpöä itsessään, niin pitkähihainen yläosa oli kyllä jo liikaa.
Suotta niitä tossuja murhditte. Uittelin alkuun juoksevan veden alla ja laitoin sitten pyykkikoneen pyöriteltäviksi. Nyt ovat taas niin kuin eivät olisi ikinä kuraa nähneetkään - eivät nämä hyvänen aika hävitykseen jouda saati arkistoon, hyvät sisäänajetut vermeet! Meillä on vielä satoja yhteisiä kilometrejä (tai maileja, miten vain) edessä =D
Jalkojen kanssa on neuvottelut vielä vähän kesken. Tänään Essiä kouluun saattaessa kokeilin huvikseni vähän juosta, mutta aika ankkamaista tuo eteneminen vielä on. Aika parantaa...
Lähetä kommentti