Kohta kolmen viikon mittainen erillään olomme on saanut aikaan mielenkiintoisia mullistuksia normaaliin "tonttijakoon". On ollut hassua havahtua siihen, että kuluneen kymmenen vuoden aikana esimerkiksi merkkipäivämuistamisemme ovat noudattaneet jonkinlaista kaavaa: Jussi on saanut Johannalta vuosien saatossa lahjaksi esim. sukset, polkupyörän, vaelluskengät ja ulkoilupuvun, kun taas Johanna on saanut Jussilta esim. puhelimen, mp3-soittimen, kannettavan tietokoneen ja digikameran.
Ja nyt, kun olemme olleet 19 vuorokautta erillämme, mitä onkaan tapahtunut? Kuten jo tiedättekin, Jussi on hankkinut polkupyörän. Toisaalta Johanna on tällä välin ostanut uuden MacBookin (viisi vuotta sitten valmistujaislahjaksi saatu uskollinen edeltäjänsä alkaa murhe kyllä olla tiensä päässä...) ja asennellut iltojensa iloksi siihen myös internet-liittymän. Mihin maailma onkaan menossa?
Päivitetäänpä vielä vähän pitkittyneen Suomi-lomamme statusta. Meillähän oli paluuliput tälle iltapäivälle ja pitkään tilanne näyttikin ihan hyvältä. Finavian mukaan Helsinki-Vantaa on tänään jopa auki, mutta ystävämme Finnair päätti silti perua kaikki lentonsa tänään kello 15:een asti. Koska emme vielä eilen illalla tienneet lentomme tilanteesta, heräsin tänä aamuna 4:30 tarkistamaan, olemmeko ehkä lähdössä vai emme. Koska Helsinki-Vantaan kotisivut kertoivat, että New Yorkin lento on peruttu, päätin käyttää aamun tunnit hyväkseni ja ryhtyä oitis jonottamaan uusia lippuja jo tutuksi käyneessä Finnairin puhelinpalvelussa. Toiveikkaana ajattelin, että varhainen lintu voisi selvitä lyhyemmällä odotusajalla... Lopputuloksena oli, että neljä ja puoli tuntia jonotettuani pääsin lopulta läpi. Virkailija tiedusteli, haluanko varata "epävarmat" liput viikonlopulle vai odottaa, että tuhkapilvi häviää ja soittaa lippuvaraukseni sitten uudelleen. Olin optimisti ja varasin lentoliput ensi lauantaille. Katsotaan, miten käy...
5 kommenttia:
Kivaa! Nyt päästään pitämään videotsättiä!
Huolestuisin vasta siinä vaiheessa kun huomaatte ostaneenne prikulleen samanlaiset tuulipuvut. ;o)
Vähän välillä keinahtelee ja sitten taas tyyntyy ja järjestys palaa vähän uudenlaisena. Niin kai se menee.
Kuinka paljon tulee puhelinpiirustuspintaa kun odottaa 4,5 tuntia puhelimessa? Kai sulla oli handsfree tms.?
Jäykistynyttä kyynärpäätä minäkin taisin ensiksi surra. Hiukan jännittävää tuo tuo teidän tulevaisuutenne edelleen, mitenkähän osaattekaan olla kotona kun ei ole mitään lähtemisepävarmuuksia. . .
Huolenaiheensa kullakin. Täällä tuli eilen naapuri soittamaan ovikelloa ja tiedustelemaan, miten pitkään vieraat aikovat vielä viipyä. Hyväntahdon eleenä toi samalla kaksi vessapaperirullaa "... teillä nyt tätäkin varmasti kuluu..."
=D
Vessapaperi ei olisi tullut ensimmäisenä mieleen. Ehkä se johtuu siitä, että en muista, että vessapaperi olisi koskaan päässy kotoa tai mökiltä loppumaan, tai olisi ollut edes viimeinen tai viimeistä edellinen rulla käytössä. Konkretisoi hyvin sen, että kaikki yrittävät ojentaa auttavaa kättään.
Onnea huomiselle!
Lähetä kommentti