14. huhtikuuta 2010

Pennsylvania ja putoukset

Työ vie milloin minnekin. Tällä kertaa piti lähteä Jenkkilän koillisnurkkaan katsomaan, mikä erästä laitetta oikein vaivaa. Olimme yrittäneet Kaliforniassa järkeillä mikä laitteessa oli vikana, mutta lopulta oli pakko lähteä tänne Pennsylvaniaan katsomaan paikan päälle mikä mättää. Nyt olikin hyvä aika lähteä parin päivän reissulle muun perheen ollessa vielä Suomessa.

Lähdin tiistaina aamupäivällä myyntimies Wolfgangin kanssa San Josen lentokentältä kohti Arizonaa, tarkemmin sanoen Phoenixia. Siellä emme juuri muuta keriinneet kuin syödä lämpimät voileivät ennen jatkolennon lähtöä kohti Pennsylvanian Pittsburghia. Lennot menivät molemmat ihan jouhevasti, ei niistä sen enempää. Pittsburghista ajoimme vielä pari tuntia pieneen kyläpahaseen nimeltä Meadville. Kello oli yli puolenyön paikallista aikaa (Kalifornia + 3h) ennen kuin olimme perillä hotellilla.

Tehdas johon olimme menossa aloittaa työt kuudelta, mutta aikaeron takia pyysimme että voisimme mennä sinne vasta kahdeksan kieppeillä. Yöunet jäivät siltikin aika lyhyiksi ja olo oli molemmilla aika tokkurainen kun vihdoin tehtaan portista sisään astelimme.

Kävi ilmi, että laitteessa oli aivan tyhmä ongelma, joka oli ratkaistu viidessätoista minuutissa. Asiakas oli tästä tietysti hyvin iloinen ja pitikin meille parin tunnin kiertueen tehtaallaan, jonka jälkeen menimme yhdessä lounaalle.

Kello oli hieman yli puolenpäivän paikallista aikaa ja mietimme mitä tekisimme loppupäivän. Meadvillestä koilliseen parinsadan kilometrin päässä New Yorkin osavaltiossa on kaupunki nimeltä Buffalo. Kaupungin nimi itse ei varmaan monellekaan sano mitään, mutta nähtävyys joka siellä odottaa on varmaan useimmille tuttu: Niagaran putoukset

Päivä oli mukavan aurinkoinen ja päätimme siis lähteä autoretkelle katsomaan putouksia. Wolfgang olikin putoukset jo nähnyt Kanadan puolelta (maiden raja menee joen keskellä) mutta tästä näkövinkkelistä putoukset olivat molemmille uusi juttu. Kanadan puolelle meillä ei toisaalta kummallakaan ollut asiaa, kun ei kerran paperitöitä oltu tehty ajoissa.

Buffaloon päästyämme (vai oliko kyseessä sittenkin kaupunki nimeltä Niagara Falls?) pysäköimme automme joen viereen ja lähdimme kävelemään idyllistä hiekkatietä kohti putouksia. Paikalla on tosiaan parikin putousta, sillä Niagaran putoukset on jakautunut n. 700 vuotta sitten kahdeksi putoukseksi: American Falls ja Horsheshoe Falls. Perille päästyämme näky ja pauhu oli kyllä matkan arvoinen. Vettä virtaa alas joka sekunti ihan tarpeeksi...

Muuta emme sitten Buffalossa aikoneetkaan tehdä. Putoukset nöhtyämme lähdimme takaisin kohti Meadvilleä. Takasin hotellille päästyämme oli aikainen herätys ja päivän tapahtumat saaneet vedon pois kummaltakin. Jaksoimme enää käydä illallisella läheisessä ravintolassa ja sen jälkeen olikin aika kömpiä nukkumaan. Huomenna pakkaamme tavaramme ja lennämme takaisin kotiin, Kaliforniaan.

4 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Vautsivau. Oli varmasti sykähdyttävä paikka. :D

Paula kirjoitti...

Toinen vautsi!

Kummileena kirjoitti...

Ja kolmas! Mikäs se oli se Buffalo Bill?

Isomummu kirjoitti...

Ja lisää vautseja!!!Kelpasi siellä "kuohuja"äimistellä ja ihailla Olihan se ihan antoisa työmatka,tuskin sitä muuten olisi niille putouksille tullut lähdettyä.Jospa BuffaloBill oli ratsuineen biisoneja mesästämässä,vai?