Hektinen lentoonlähtö

Viime perjantaina vein Johannan ja lapset aikaisin aamulla San Franciscon lentokentälle heidän Suomen matkaansa varten. Asiasta ei ole voinut kirjoittaa aiemmin, ettei yllätys paljastuisi ennen aikojaan.

Aamu(yö) sujui melko ongelmitta. Heräilimme itse noin neljältä ja lapset herätimme vasta, kun olimme itse valmiita. Lapset olivatkin yllättävän pirteitä ajankohtaan nähden. Kumpikin pysyi hereillä koko automatkan lentokentälle.

Lentokentälle päästyämme jätimme auton sattumanvaraiseen parkkihalliin ja pääsimme koeistamaan San Franciscon lentokentän terminaalien välillä kulkevaa raitiovaunua/junaa. Myöhemmin selvisi että jokaisella terminaalilla on oma pysäköintialueensa, joten paremmin tienviittoja tulkitsemalla olisimme päässeet pysäköimään suoraan oikean terminaalin kohdalle. No, lapsille raitiovaunu oli kyllä ihan jännittävä kokemus.

Varsinaiset ongelmat alkoivat check-in:iä tehdessä. Ystävällinen mieshenkilö opasti meidät aluksi automaattisen check-in-päätteen ääreen. Hetken laitetta ihmeteltyämme tulimme lopputulokseen, ettei meillä ole tarvittavaa check-in-koodia tai oikeanlaisella viivakoodilla varustettua passia, joten päädyimme jonottamaan perinteisen, alimiehitetyn check-in-tiskin eteen.

Vihdoin tiskille päästyämme saimme kuulla, että matkalaukkumme painaa 15 lbs (n. 7 kg) liikaa, ja että kyseisestä painonylityksestä selviäisi "kohtuullisella" 150 dollarin lisämaksulla. Tähän emme tietenkään voineet suostua, joten poistuimme jonosta purkamaan matkalaukusta kaiken mahdollisen käsimatkatavaroihin. Teimme Essin koulurepusta toisen ruumaan menevän laukun, vaikka Essi vähän harmistuikin, ettei hänellä sitten ole reppua niin kuin Varpulla.

Tähän pakkausoperaatioon kului sen verran aikaa, että meitä palvellut henkilö ehti tällä välin painella tauolle. Lopulta kun saimme tavaramme uudelleen tiskin ääreen punnittavaksi, oli uusi henkilö täysin tietämätön tapahtumien kulusta ja vaikutti olevan aika pihalla muutenkin, sen verran jonoa ehti kertyä hänen kohdalleen vuoroa odotellessamme. Aloimme kaikki jo vähän hikeentyä, mutta kuin pelastavana enkelinä meitä aiemmin palvellut täti tuli tauolta ja ihmetteli kovasti, miksei meistä oltu jo päästy eroon...

Matkalaukku pantiin uudelleen vaa'alle, mutta ei niin ei! Edelleen ylipainoa oli pari paunaa (n. kilo) liikaa. Tätä ei asiakaspalvelijamme voinut vielä katsoa läpi sormien, vaan jotain oli laukusta poistettava. Tällä kertaa meitä ei enää sysätty syrjään vaan sain räjäyttää matkalaukun auki tiskin ääressä ja pika pikaa sulloin vielä muutaman mytyn vaatteita käsimatkatavaroihin. Ennen kuin laitoin matkalaukun lopullisesti kiinni, kokeilin sitä vielä vaa'alla.

Kuitenkin, kun matkalaukku oli taas suljettu, pahuksen vaaka näytti taas ylipainoa. Tässä vaiheessa tiskin täti jo heltyi ja sanoi, ettei sitä enää tarvitse purkaa vaan menköön ruumaan hänen puolestaan. Lisäksi täti vinkkasi minut sivuun ja totesi kirjoittavansa minulle erityisen feikki-boarding passin, jolla pääsisin portille asti antamaan lähtöhalit. Tästä olin kovasti otettu.

Turvatarkastukseen mentäessä lipuntarkastaja tunnisti erityislaatuisen boarding passini ja otti sen pois, sanoen etten tarvitse sitä enää. Normaalisti näin varmaan onkin, mutta tässä kohtaa logiikka meni hieman pieleen. Nimittäin, minulla kulkee avainten mukana monta vuotta sitten firmalta lahjaksi saatu Leatherman pihti-/linkkuveitsi. Tämä sinänsä varsin hyödyllinen työkalu on jäänyt turvatarkastuksen haaviin milloin missäkin. Aiemmilla kerroilla on turvatarkastus tarjonnut kielletyn tavaran lähettämistä postissa kotiin maksua vastaan, niin tälläkin kerralla.

Aikaisemmista kerroista poiketen, täällä turvatarkastus ei kuitenkaan huolehdi tavaroiden postittamisesta, vaan siihen tarkoitukseen on oma firmansa, jonka miehittämätön postilaatikko sijaitsee turvatarkastuksen ulkopuolella. Turvatarkastaja talutti minut postilaatikolle ja käski täyttämään tietoni kirjekuoreen. Sitten hän ohjeisti kävelemään uudelleen turvatarkastuksen läpi ja aikoi mennä menojaan.

Tässä vaiheessa pysäytin tarkastajan ja totesin hänelle, ettei minulla enää ole boarding passia, koska lipuntarkastaja otti sen. Selitin että olin saanut erityisen lipukkeen ystävällismieliseltä lentoyhtiön työntekijältä. Tästäkös turvatarkastaja riemastui. Miksen ollut kertonut tätä heti aluksi? Ajattelin, että ei tästä enää mitään tule ja etten varmasti saisi uutta lipuketta, mutta turvatarkastaja ei tätä selitystä kelpuuttanut. Ei muu auttanut kuin marssia tarkastajan kanssa check-in-tiskille ja pyytää uusi feikki-boarding pass. Yllätyksekseni uusi lippu lyötiin kouraan ilman mitään kummempia kahinoita.

Loppujen lopuksi ehdin juuri ja juuri portille ennenkuin Johanna ja lapset pakkautuivat koneeseen. Jäin vielä sen jälkeen hetkeksi portille odottelemaan pulssini tasaantumista...