13. huhtikuuta 2010

Muuttolintujen paluukohde

Suomi-lomamme lähenee loppuaan ja ajatukset tällä hetkellä ovat varsin ristiriitaiset. Viikon takaiset kammottavat loskamaisemat ovat muuttuneet lempeäksi kevätkeliksi, iloiset jälleennäkemiset ovat muistuttaneet, miten sitä onkaan kaivannut läheisiään, eivätkä kanssaihmisten suunnitelmat neljän viikon (!) kesäloman varalle kuulosta lainkaan hullummille. Vähän niin kuin viimeinen naula arkkuun iskettiin tänään, kun kävimme Toutosella Virpin ja Jarin upouutta taloa ihastelemassa ja toteamassa, ettei se oma tonttikaan lopulta huono paikka taida olla...


Jäät tekivät lähtöä järven selältä.

Vielä ei uimaan päässyt, mutta ehkä ensi kerralla?

"Tää voi olla meidän yhteinen kummituskivi."
"Joo. Täältä me voidaan sitten yhdessä huijata noita pienempiä."

Kun olimme tekemässä lähtöä paluumatkalle, lensi ylitsemme valtava kurkiaura. Huikeaa symboliikkaa...

1 kommentti:

Leena kirjoitti...

Positiiviset ongelmat voivat olla vaikeita nekin. Olen onnellinen, että teillä on hyvä olla molemmissa kotipaikoissa.

Hali.