Kävin tänään juoksemassa pitkin poikin Kauppia ja tankkasin omalta osaltani tärkeää tamperelaisuutta, Näsijärven rantamaisemia. Lenkin päätteeksi uimaan pulahtaessani mietin, mistä johtuu se, että vedestä, jonka äärellä on varttunut, muodostuu jollakin kummallisella tavalla "ainoa oikea". Siitäkin huolimatta, että lapsuuden kesät vietettiin enimmäkseen mökillä, Kuloveden rannassa, on Näsijärvi aina ollut jotenkin "läheisempi". Muistan, miten aluksi Härmälään muutettuamme läheisellä uimarannalla käyminen tuntui aina niin ihmeellisen vieraalta. Järvihän se oli Pyhäjärvikin, mutta myöhemmin huomasin melkeinpä mieluummin polkevani pyörällä kahdeksan kilometrin matkan vanhalle tutulle rannalle, lähiranta tuntui vain niin kerrassaan kehnolta korvikkeelta. Lempäälässä asuessa on tullut uitua vähän siellä sun täällä, mutta yhteenkään rantaan tai järveen ei ole kummoisempaa tunnesidettä päässyt syntymään. En tiedä, miten käy hamassa tulevaisuudessa Toutosen suhteen - jos siellä mahdollisesti vuosikymmeniä viettää, kenties ne aallot jossakin vaiheessa alkavat omilta tuntua...?
Hetken pohdiskelin, olenko yksinäni näiden kummallisten järviaivoitusteni kanssa, kunnes vähitellen löysin muistikuvistani muinoin käymiäni keskusteluita. Saimaan rannoilla varttunut entinen työkaveri tuskaili tämän tästä, kun ei Tampereen liepeiltä oikein löytänyt omalta tuntuvaa asuinpaikkaa. Ainoa, joka vähänkään olisi korvikkeeksi kelvannut, olisi ollut Roineen rantatontti, muttei toki Saimaan veroinen sekään. Kokonaan oma lukunsa ovat merenrantamaisemissa varttuneet tuttavat, joista useampikin on raportoinut huonoa viihtymistä sisämaassa - järvien kutsuminen vesistöiksi ylipäätään on näiden mielestä aika naurettava konsepti.
Mielenkiintoinen ajatus tällainen tiettyyn veteen kiintyminen. Haikealta tuntuu jättää rakas Nässy pian tuhansien kilometrien päähän, mutta lohdullista sinänsä, että näillä sijoillaan kun se on jokseenkin aikojen alusta pysynyt, eiköhän se täällä odota vastaisuudessakin. Ensi kesänä sitten taas - rantalenkkejä, aamu-uinteja, miksei ympäripyöräilykin...
3 kommenttia:
Terveiset Koskenpäältä ja kiitos
kun olemme saaneet seurata kuulumisianne tämän blogin kautta.
Ihailemme ja ihmettelemme aktiivisuuttanne - että lapsiperhearjen ja harrastusten lomassa ehditte ylläpitää päiväkirjaa ja vieläpä kutkuttavan hauskoin sanakääntein.
Mielellämme seuraisimme myös Amerikan mantereen valloitustanne...
Turvallista matkaa ja Oikein hyvää alkua uusissa ympyröissä!
Iloiset kiitokset kommentoinnista - valitettavan harvoin innostuvat lukijamme tästä interaktiivisuus-optiosta!
Paljon terveisiä Koskenpäälle koko Maissilakin joukolta - tarinointimme toki jatkuu myös tual pual rapakko :o)
Kummileenakin kokeilee!
Lähetä kommentti