Muutaman korttelin päässä sijaitseva Kaiserin sairaala on näiden vajaan kahden viikon aikana muodostunut jo varsinaiseksi kantapaikaksi - lähinnä Essille. Kouluun ilmoittautuvilta vaaditaan (kaiken muun paperitauhkan lisäksi) todistus viidestä eri rokotuksesta ja lisäksi tosite "TB skin test"istä. Nuo rokotukset saimme Kuljun neuvolassa hoidettua ihan hienosti ja lopulta terveydenhoitaja onnistui kirjoittamaan näistä englanninkielisen selostuksenkin, mutta TB-testi muodostui kynnyskysymykseksi. Kuulemma tuberkuloositapaukset ovat nykyisin niin harvinaisia, että terveysasemilla ei tuota testiä ole enää vuosikausiin tehty. Jos olisi välttämättä halunnut, olisi sellaisen voinut saada TAYSissa tehtyä, mutta "rutiinin puutteen" vuoksi olisi tuohon vaadittu ilmeisen työläs puhelinrumba ja loppulasku olisi paisunut suhteettoman suureksi, olemmehan hankalia asiakkaita vaatiessamme moista erityiskohtelua... Totesimme siis suosiolla, että teemme testin vasta muuton jälkeen täällä, jossa se luultavasti onnistuu mutkattomammin, koska testattavana lienee muutama muukin koululainen.
Siispä heti viime viikon tiistaina Jussi vei Essin Kaiserille, jossa testi tehtiin. Operaatio oli hyvin suoraviivainen: ensin etsittiin oikea rakennus, ilmoittauduttiin ja muutaman minuutin odottelun jälkeen kutsuttiin testattavaksi. Pieni piikitys, tytölle reippaustarra ja kehotus tulla loppuviikosta tuloksia hakemaan.
Perjantaina hurautettiinkin sitten jo tutuksi tulleeseen taloon uudelleen. Samassa yhteydessä tuikattiin olkapäähän vielä vahvistus MMR-rokotteesta, koska ennakkotiedoistamme poiketen aiempi Suomessa tehty MMR-piikitys ei ollut koulun kriteerien mukaan riittävä. Mutta, mutta, ... Kuinkas sitten kävikään? Tiistaina tehdyn tuberkuloositestin tulos osoittautui positiiviseksi. Hiphei! No, sinänsä tilanne ei ole oikeasti ihan niin paha, Essi ei vaikuta järin TB-tautiselta, onneksi. Järkevä selityskin lopulta tulokselle löytyi, kun hoitaja hoksasi, että lapsi on rokotettu tätä kyseistä tautia vastaan. Niinpä... Ihan tämän toteamuksen voimalla ei kuitenkaan pälkähästä päästy. Ensin käytettiin Essi röntgenissä keuhkokuvissa ja keskiviikkoaamuna menemme sairaalaan vielä uudestaan. En tiedä täsmälleen, mitä kokeita tuolloin vielä tehdään, mutta sen jälkeen meillä pitäisi olla lopulta kourassamme juhlalliset paperit, joilla kouluun ilmoittautumisen voi vahvistaa.
Hitusen nyppii tämä "turhan takia" klinikalla ramppaaminen, mutta ymmärrettävää tietysti on, että säännöt ovat sääntöjä maassa, jossa koulutulokkaita on suunnilleen joka maailman kolkasta. Ja toisaalta, nytpä on Kaiser tullut tutuksi - on sitten polku valmiiksi tallattuna, jos ja kun joskus tulee oikeasti tarvetta terveydenhoitopalveluille. Toivottavasti ei ihan lähiaikoina. (Vaikka Varpu onkin jo innokkaana kysellyt, koska on hänen vuoronsa päästä sairaalaan. Essi oli onneksi reilu isosisko ja antoi toiselta käynniltä saamansa tarran Varpulle...)
P.S. Uteliaille luvattu jatko-osa sarjassamme "Sitruunakurkkuja": Sitruunakurkut maistuivat lopulta aika lailla tavalliselta kurkulta, salaattiaineina ja leivänpäällisinä toimivat ihan hienosti. Ihan hauska tuttavuus, varmasti ostetaan uudemmankin kerran taviskurkun kaveriksi. Löllöruskeat sen sijaan osoittautuivat nimensä veroiseksi toisellakin kierroksella. En raaskinut eilen juuri lasten luumunsyöntiä rajoittaa, ajattelin, että nauttikoon nyt sydämensä kyllyydestä, kun kerran tuoreena saavat. Tänään ei ole sitten tarvinnut ainakaan ummetuksesta kärsiä ;o)
1 kommentti:
Pohdin niitä sitruunakurkkuja ja mietiskelin, että itse kokoilisin varmaan lisäkkeenä. Tavallisia kurkkuja tai kesäkurpitsaa on siivuttuna kuullotettu pannulla. Ennen kurkun lisäämistä, pannulla sulatetaan nokare voita, johon lisätään inkivääriraastetta. Sitten matkaan kurkkuviipaleet, kuullotetaan ja pinnalle suolaa ja mustaapippuria, ehkä paahdettuja pinjansiemeniä(tai manteleita) jos oikein ylelliseksi heittäytyy.
Lähetä kommentti