Suomessa autolla valoista lähdettäessä proseduuri on pääpiirteissään seuraavanlainen:
Valo vaihtuu vihreäksi. Valoissa ensimmäisenä olevan auton kuski havaitsee tämän noin kymmenen sekunnin kuluessa. Kuski ottaa sormensa pois nenästään ja alkaa muistella, kuinka nykyaikaisella manuaalivaihteisella autolla tulee lähteä oikeaoppisesti paikaltaan liikkeelle. Hoksattuaan että tähän tarvitaan vaihdekepin operointia, alkaa kuumeinen pähkäily siitä missä kyseinen hallintalaite sijaitsee. Valojen vaihtuessa jo jälleen keltaiseksi kuski saa miettimiseensä uutta pontta ja runnoo väkisin vaihteen ykköselle, muistamatta kytkimen roolia kyseisessä operaatiossa. Valon vaihtuessa punaiseksi autosta on kuitenkin puolet jo ohittanut sulkuviivan, eivätkä kyseiset valot ole enää sankarimme matkan este.
Yhdysvalloissa asia on hieman suoraviivaisempi:
Kymmenesosasekunti valojen vihreäksi vaihtumisen jälkeen, mikäli jonon ensimmäinen auto ei ole jo selvästi liikkeellä, alkaa valoissa toisena olevan auton infernaalinen torventoitotus. Tämä aiheuttaa sellaisen adrenaliiniryöpyn valoissa kuhnaavan autoilijan elimistössä, että hidasälyisinkin kuski tajuaa korjata luunsa kiireen vilkkaa.
Pidän jenkkiläisestä tavasta enemmän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti