No niin... Parin viikon takainen tautinen kauhuskenaariomme realisoitui viime yönä puoli kahden aikaan, kun Varpun sängystä alkoi kuulua ilkeää kakomista. Jippii! Enpä muista, että yhtenäkään talvena olisi meillä näin hartaudella sairastettu. Suu- ja sorkkataudista flunssan kautta oksennustautiin, mitähän tästä repertuaarista vielä uupuisi? Tautien kohderyhmä alkaa ainakin jo uupua.
Millainen oli selviytymisstrategiamme tällä kertaa? Muutamat lakanat yön pimeinä tunteina vaihdettuamme perustimme kylpyhuoneeseen "selviämisaseman", muovifroteella vuorattu patja lattialle, lakanoiksi ja peitoiksi ja vati viereen. Valinta osoittautui viisaaksi, sillä kahdeksan tunnin mittaiseksi venynyt laatoitusurakka olisi ollut huomattavasti työläämpi missä tahansa muussa huoneessa.
Nyt, alkuiltapäivästä tilanne alkaa vaikuttaa jo hippasen valoisammalta. Selviämisasemalla on lipitelty Osmosal-suolalitkua ja katseltu piirrettyjä läppäriltä. Pahimpien "krapulaoireiden" hellitettyä on tarjolla ollut myös piirustusvälineitä. Toivon mukaan aletaan olla voiton puolella (ja toivon mukaan ensi yönä nukutaan...)
1 kommentti:
Hui kauheeta... onpa ollut kova tauti pienellä tytöllä. Pikaista paranemista.
Lähetä kommentti