Flunssan selättämä perheemme viettää toipilaslauantaita. Essillä on vielä vähän lämpöä ja ääni maassa, Varpu alkaa olla jo suunnilleen oma itsensä, jos ei lasketa nenää, joka puskee jatkuvalla syötöllä epämääräistä tököttiä, jonka äkkiseltään muistuttaa kananpojankeltaista steariinia.
Vaan hätäkös tässä? Nyt jos koskaan voi hyvällä omallatunnolla viettää laiskottelupäivää ja hemmotella pieniä potilaita oikein luvan kanssa. Essi on tällä hetkellä tykästynyt erilaisiin sokkelotehtäviin ja ilahtuikin ikihyviksi, kun tulostelimme sisätilapäivän ratoksi internetin ihmemaasta ison nivaskan sokkeloita ja pisteestä-pisteeseen tehtäviä. (Vinkvink: www.activitypad.com ja www.krazydad.com/mazes/ ovat pelastaneet jo monta harmaata hetkeä.)
Ruokahalu ei ole lapsilla ollut kummoinenkaan, mutta sormiruokapainotteiset ateriat ovat toimineet yllättävän hyvin. Sanokoot ravitsemussuositukset mitä hyvänsä, mutta tänään syötiin lounaaksi porkkana- ja kurkkusoiroja, oliiveja, hillosipuleita ynnä juustopaloja ja hyvää oli! Kylmissään värjötellyt Essi oli erityisen iloinen, kun jääkaapin perukoilta löytyi sattumalta yksi tölkki joululta jäänyttä glögiä. Lämpimästä glögistä saatiin vilukissalle mainio ruokajuoma.
Päiväunien jälkeen rakensimme olohuoneen lattialle köllöttelykeskuksen. Perustukset valettiin muutamasta patjasta ja lisävarusteiksi kasattiin tyynyjä ja peittoja. Sitten kaivauduttiin mukaviin asemiin ja valjastettiin videotykki näyttämään Maikkia ja Pelottavaa Pontsoa. Passiivisuus on nyt pop.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti