Maanantain ja tiistain oli hoitotäti-Tarja sairaana. Tiistai-iltana nousi Varpulle puolestaan kuume ja eilen illalla liittyi Essi kerhoon. Nyt on meillä kaksi kireähermoista, punasilmäistä toipilasta ja kaksi vanhempaa, jotka elättelevät toiveita, että tällä hetkellä viimeisintä huutoa oleva oksennustautiaalto jättäisi tämän talouden väliin.
Johanna yrittää pysyä perässä työpaikan organisaatiomuutoksessa, jossa pelinappula siirrettiin taas vaihteeksi uusiin ympyröihin. Uusi askartelu tuntuu ainakin näin alkuvaiheessa suistavan epätoivoon ja harmaiden hiusten alkulähteille, mutta toivon mukaan homma lähtee jossakin vaiheessa sujumaan... Nyt yt-neuvottelujen kulta-aikana, kun irtisanomisuutisia satelee päivittäin milloin miltäkin taholta, lienee parasta olla kiitollinen siitä, että töitä ylipäätään riittää.
Jussi on viime päivät taistellut katsastuskonttorin, vakuutusyhtiön ja Nordea Rahoituksen kanssa. Tiesikö kukaan, miten kaamean paperisodan takana voi olla auton saaminen omiin nimiin sen jälkeen, kun autolaina on maksettu loppuun? Periaatteessa ihan simppeli juttu, mutta koska kaikki kaavakkeet on suunniteltu siten, että autolla on omistajia vain yksi, tilanne muuttuu aivan käsittämättömän hankalaksi, jos halutaan jonkinlainen yhteishuoltajuus. Eläköön byrokratia!
Valivalivali... Maissilakki pahoittelee nutinan sävyttämää postaustaan ja toivoo, josko viikonloppuna auringonsäteet löytäisivät risukasan luo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti