Tässä maassa patjakauppiaat ovat vielä autokauppiaitakin pahempia. Patjoille on keksitty ties mitä ominaisuuksia joita kilpailijoilta ei löydy ja lisäksi eri liikkeiden välillä vertailu on tehty mahdollisimman hankalaksi. Samaa patjaa ei löydy mistään muualta, koska valmistajat tekevät joka jälleenmyyjälle vähän erilaiset patjat, jotta kuluttaja saadaan mahdollisimman hyvin hämättyä. Tuhat dollaria on pikkuraha, jos erehtyy kuuntelemaan noita "asiantuntijoita".
Kun olimme pyörineet riittävän monessa patjakaupassa kuuntelemassa hyökkääviä myyntipuheita, mittamme alkoi olla täynnä. Toisaalta lattialla makuupussissa pari yötä nukkuneena sekään vaihtoehto ei enää houkutellut. Eilen illalla sitten tein päätöksen ja hain paikallisesta Walmartista 70 dollaria maksavan ilmapatja-parisängyn. Niitä oli useampaakin mallia ja työkavereilta olin kuullut ettei sellaisella nukkuminen oikeastaan ole hassumpaa.
Tämä peti, nyt yhden yön koeponnistettuna saa kelvata muutaman viikon, kunnes olemme saaneet kerätyksi rohkeutta ottaaksemme uudelleen mittaa pahoista patjakeisareista...
3 kommenttia:
Oih, joo, yksi asia, mitä en Suomessa yhtään kaipaa, on just tuo, että kuluttajaa saa taluttaa kuin pässiä narussa, eli tuotteita ei voi kunnolla verrata eikä mistään voi tietää, sattuiko tekemään hyvät kaupat vai ei. Meill.ä ei ole patjakauppiaista (onneksi!) kokemusta, kun vuokrattiin sängyt, ja siis myös patjat, mutta autokauppiaista on sitten sitäkin enemmän. Ja vaikka luulen, että törmättiin siihen yhteen suht rehelliseen automyyjään, niin siltikin tiedän, että meidän tietämättömyyttä ja hyväuskoisuutta sielläkin vähän käytettiin hyväksi...
Joopa, hämmentäviä tilanteita riittää kyllä ihan kotitarpeiksi ja vähän ylikin...
Lueskelinkin, Kaarina, juuri eilen illalla vanhoja postauksiasi - lähinnä Miskan reaktioita ja edesottamuksia vieraassa ympäristössä kahlailin läpi. Huomenna olen menossa ilmoittamaan Essiä kindergarteniin ja vähän jänskättää, miten touhu lähtee sujumaan, kun eskari kahden viikon kuluttua alkaa. Aika näyttää...
Millaiset jälkifiilikset Miskalle jäi reissustanne sen jälkeen, kun olitte palanneet takaisin Suomeen? Ovatko muistot voittopuolisesti mukavia vai jääkö ikävä ja vieraskielisen ympäristön aiheuttama turhautuminen päällimmäiseksi?
Kyllä se koko USAssa olo positiiviseksi kääntyi jo siellä olon aikana Miskallekin, ja on ymmärtääkseni pysynytkin Suomeen tulon jälkeenkin. Kuvittelen, että ne positiiviset musitot on päällimmäisenä, ei se ainakaan ääneen ole mitään negatiivista USA-osolta täällä Suomessa sanonut kertaakaan.
Miskalla on meistä ehkä kuitenkin vähiten ikävä takaisin USAan (paitsi just viikonloppuna kaipaili USAn pizzoja... ;D), ja hän sopeutui nopeiten ja parhaiten takaisin Suomeen, kun tultiin. Englanninkielen taidostaan hän on kovasti iloinen ja ylpeä, vaikka käyttääkin sitä vain itsekseen, eli ei suostu esim. kavereitten kuullen puhumaan englantia ollenkaan. Mutta luulen, että sitä turhautumista ja alkuhankaluuksia hän ei enää edes muista. Eikä me muistuteta. ;)
Eiköhän teilläkin se Kindergarten hyvin lähde käyntiin; toki tietysti muutama kuukausi menee totutellessa, mutta se kuuluu asiaan. Toivottavasti siellä on kiva opettaja ja luokkakaverit, ja varsinkin se ESL-opettaja. Ainakin Miska tykkäsi tosi paljon omasta enkunopettajastaan, ja se on tärkeää, koska sen kanssa kuitenkin alussa tosi paljon aikaa joutuu viettämään, ennen kuin oppii kieltä riittävästi.
Lähetä kommentti