Essin ja Varpun päiväkotiryhmällä, Jänöillä, oli tänään retkipäivä. Reissun kohteena oli tytöille jo ennestään tuttu Ammejärven laavu, jolle tekemistämme ekskursioista löytyy kuvia esim. näistä postauksista. Sään säätäjä oli toimittanut juurikin sellaisen kelin, mitä vain retkipäivälle toivoa saattoi, joten metsässä kului kevyesti koko päivä. Lapset saateltiin aamulla Sääksjärvelle, josta ryhmä, kolme aikuista ja yksitoista 1-5-vuotiasta lähti patikoimaan kohti Ammejärveä:
Metsän siimeksessä olivat Jänöt viettäneet hauskan päivän leikkien ja laulaen, nuotiomakkaraa ja nyyttikestieväitä syöden. Alkuiltapäivästä oli levitetty makuualustat ja käyty päivälevolle, oli muutama väsynyt matkalainen jopa nukkunutkin. Lepohetken jälkeen oli lähdetty vähitellen patikoimaan takaisin kohti Sääksjärveä, josta oli matkustettu Paunun bussikyydillä päiväkodille.
Lapsia kotiin hakiessani, oli vastassani kaksi ylen tyytyväistä (ja yllättäen ei lainkaan väsyneen oloista) tyttöä. Hoitajien palaute päivästä oli myös mukavaa kuultavaa. Etenkin Varpu, jonka lennokkaasta toimeliaisuudesta tulee useammin risuja kuin ruusuja, sai tänään erikoiskiitosta reippaudestaan, suoranaista ihmettelyä siitä, miten pienet jalat ihan mukisematta kipittelivät kilometrin kivikkoista polkua tuosta vain. Varpu kuin varpu, omimmillaan taitaa olla ennemmin metsän keskellä kuin sisätiloissa...
Vielä suuri kiitos antoisasta retkipäivästä Jänöjen hoitajatiimille! Hatunnoston arvoinen suoritus luotsata tusinan verran vaahtosammuttimen kokoisia ihmisentaimia keskelle ei mitään, vallankin, kun pienin taivaltaja on oppinut kävelemään vasta kuukausi sitten. Ihailtavaa ennakkoluulottomuutta ja organisointiviitseliäisyyttä - todellisia arkipäivän sankareita olette!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti