Tarina kertoo, että Silja-mummulla (Amurin vaarin äiti, joka on levollista ikiunta nukkunut jo lähes 20 vuotta) oli aikoinaan tapana todeta jouluaattoiltana heti lahjojen avaamisen jälkeen: "No, nyt se joulu on menny." Perheemme taitaa näinä hetkinä yhtyä tuohon huokaukseen ja helpottuneena huomata, että selvittiinhän näistä etukäteen ahdistaneista pitkistä pyhistä sentään - hyvä näin.
Yllätys, yllätys, järin jouluista ei ole elomme näinä päivinä ollut. Olemme viettäneet ikään kuin mitä tahansa talvilomapätkää tai pitkää viikonloppua, joskin avokätinen joulupukki tuomisineen on aktiviteettivalintoihin osin vaikuttanut. Lasten saamia otsalamppuja piti ainakin päästä koeistamaan mitä pikimmiten, joten joulupäivänä skippasimme perinneherkkupäivällisen ja suuntasimme sen sijaan iltapäivähämärissä Ammejärven laavulle nuotionakkeja ja termospullokaakaota nauttimaan.
Ulkoilukelit ovat olleet muutenkin suosiolliset, joten pulkat ja haalarintakamukset ovat viime päivinä saaneet kyytiä (kuten myös juoksutossut, joiden mittariin on huomaamatta kolmessa päivässä kertynyt yhteensä nelisenkymmentä kilometriä...) Eilisen iltapuhteena syntyi takapihalle Leevi-lumihevonen:
Pihalla riehumisen ohella on toki innolla koeistettu myös uusia "sisätilaleluja": Varpu on hihkunut riemua uuden Barbapapa-kirjan äärellä, Essi taas on onnesta soikeana puuhaillut hartaasti toivomansa parkkitalon parissa. Autot on järjestelty sotilaalliseen riviin yhteen kerrokseen, muissa kerroksissa majailee vaihtelevasti hevosia tai sairaita joulutonttuja, jotka pitäisi hoivailla kuntoon:
Niin ikään paketista kuoriutuneet uimakellukkeet tuskailivat vielä testaamattomuuttaan, joten tänään oli päästävä uimahalliin. Suuntasimme tuttuun tapaan kohti Valkeakoskea, jossa vietimme iloisen iltapäivän. Hyvin toimivat kellukkeet, kiitos vain anteliaalle pukille näistä kuten myös muistakin lahjuksista! Mutta nyt: Tule arki kultainen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti