Muumimaailmaraporttia saatte myöhemmin - nyt on ollut niin kummallinen päivä, että koen pakottavaa tarvetta vuodattaa kaiken sekamelskan ihan tuoreeltaan...
Aamulla asetin päivälle kolme tavoitetta: a) selvittää neuvolasta lasten rokotusten statuksen ja varata ajan puuttuvien rokotusten tuikkaamiseksi (jotta Essin voi ilmoittaa kouluun, on oltava todistus kuudesta eri rokotteesta) b) tilata AKE:sta englanninkielinen "rekisteriote" nykyisestä ajokortista ja c) selvitellä, mitä kaikkia dokumentteja on maistraatista tilattava, jotta voimme todistella yhteiskuntakelpoisuuttamme uudella mantereella. Samalla oli tietysti tarkoitus vähän yrittää tehdä töitäkin... En kuitenkaan ehtinyt alkua pidemmälle, kun kiinteistönvälittäjäsetä soitti ja tiedusteli mahdollisuutta pitää privaattiesittely huomenna iltapäivällä muuan kiinnostuneelle ostajakandidaatille. Eipä siinä mitään, sovimme esittelyn ajankohdan ja laitoin siltä istumalta Jussille viestin, jotta olisimme molemmat henkisesti valmistautuneita viettämään tänään siivouspäivää.
Soitin neuvolaan, josta terveydenhoitaja esitti toivomuksen soittaa uudelleen puolenpäivän jälkeen, jolloin olisi paremmin aikaa perehtyä rokotusdilemmaan. Pääsin melkein aloittamaan työnteon, kun kiinteistönvälittäjäsetä soitti uudelleen. Nyt olisi toinen kiinnostunut asiakas, joka haluaisi tulla asuntoa katsomaan tänään kello 16... Yhtälö vaikutti jo lähes epätoivoiselta, mutta suostuin toki ilman muuta, koska viimeviikkoiset näytöt ovat pyörineet pitkälti nollan osallistujan voimin. Nyt jos koskaan, kannattaa taipua erityisjärjestelyihin - näin ainakin toivoin.
Soitin Jussille, joka oli oikopäätä valmis lähtemään kotiin siivoamaan ja jatkamaan töitä tarvittaessa illasta. (Tässä kohtaa haluan puolueettomasti tiedustella, onko kenelläkään oikeasti noin kilttiä ja joustavaa miestä? Ei ole kenelläkään - paitsi minulla ;o)) Yritin taas vaihteeksi keskittyä työntekoon - välillä kuunnellen omaatuntoa, joka muistutteli, miten reilua oli jättää koko kaaos purkamattomine pyykkitelineineen ja kuravaatteiden täyttämine saunoineen toisen suitsittavaksi.
Vihdoin koitti ruokatunti ja pääsin soittamaan Ajoneuvohallintokeskukseen. Tiedättekö, mitä tapahtuu, kun soittaa puhelinnumeroon, joka on laitoksen internet-sivuilla mainittu "asiakirjojen tilauspalveluksi"? Numerosta saa sähköpostiosoitteen, johon voi kirjoittaa tiedustelunsa. Tähän viestiin tulee vastaus, joka antaa linkin laitoksen internet-sivuille. Sieltä edelleen voi tulostaa lomakkeen, joka täytetään ja postitetaan tai faksataan asiakirjarekisterin ylipäällikölle. Hurraa, byrokratia!
Taas ehdin hetken aikaa muistella, mitä olinkaan työni puolesta tekemässä, kun muistin aikomukseni soittaa neuvolaan. Omaa terveydenhoitajaamme oli tuuraamassa kesäsijainen, joka tuntui olevan asioista valitettavan pihalla. Ei ole helppoa, kun lapset ovat sattuneet syntymään vuosina 2004 ja 2006 ja joku on mestarillisesti päättänyt mennä muuttamaan lasten rokotusohjelmaa juurikin armon vuonna 2005. Varpun tilanne oli verraten helppo selvittää, mutta Essi on senverran vanhanaikaisesti rokotettu (ja valitettavasti tässä tilanteessa se, jonka osalta tuo asia pitäisi kipeämmin saada selvitettyä), ettei kesäsijainen oikein osannut auttaa. Lupasi soitella myöhemmin tällä viikolla uudelleen konsultoituaan muita terveydenhoitajia ynnä omalääkäriämme. Huoh.
Hienoa, hienoa. Sitten taas yritystä työnteon suuntaan, missä melkein onnistuinkin loppupäivän. Kotiin lähtiessäni jouduin valitettavasti myöntämään jääneeni aika pahasti päivän tavoitteista: AKE-asia oli ainoa, joka tuli suunnilleen kunnolla hoidettua, neuvola jäi puolitiehen ja maistraattitouhua en ehtinyt edes aloittaa. Aika kaukana kaikkivoipaisuudesta...
Kurvasin pikaisesti Hervannan Lidliin ruokaostoksille ja karautin siitä hakemaan lapsia päiväkodista, jossa olinkin yllättävän siedettävästi aikataulussa. Omaan pihaan parkkeeratessani huomasin kuitenkin, että vaikka kello oli jo melkein viisi, keikkui Kiinteistömaailman plakaatti iloisesti vielä ovemme pielessä. Ajattelin, että neljäksi sovittu esittely lienee alkanut myöhässä ja yritin selittää lapsille, että istutaan tässä autossa hetki vielä, nyt ei ole sopiva hetki mennä omaan kotiin toisia ihmisiä häiritsemään. Juuri tänään oli tietysti sellainen päivä, jolloin lapset olivat nälkäkuoleman partaalla heti päiväkodista päästyään. Kun esittely ei vain ottanut loppuakseen, lipsuin lopulta periaatteistani (autossa ei syödä ja ulkomaiset hedelmät on aina pestävä) ja päädyimme syömään päärynöitä suoraan kauppakassista. Meillä oli yllättävän hauskaa - vähän niin kuin retkellä. Varsinkin, kun Essi muutti istumaan etupenkille ja Varpu siirtyi Essin turvaistuimeen.
Lopulta, ehkä vartin myöhemmin, uskaltauduimme pois piilopaikastamme. Olin juuri laskemassa ostoskasseja eteisen lattialle, kun kiinteistönvälittäjäsetä soitti kysyäkseen, joko olimme ehtineet kotiin. Vastasin, että ihan juuri tulimme, johon sain vastauksen "No sitten taisittekin jo löytää keittiön pöydältä tarjouksen..." Kiitos vaan, vielä emme olleet sinne asti ennättäneet, mutta aika onnellisestihan tämä päivä sitten päättyi! Nyt odottelemme vielä huomiselle sovitun näytön tuloksia ja katsomme sitten, miten käy. Niin tai näin, kovin huonosti ei käy kuitenkaan. Nyt on iso kivi vierähtänyt useammalta sydämeltä. Täältä tullaan, California - olkoonkin, että byrokratiailottelua riittää tällä menolla vielä useammalle päivälle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti