Tänään olisi ollut taas perheliikuntapeuhupäivä, mutta koska Essi on koko viikon yskinyt antaumuksella keuhkojaan pihalle, katsoimme parhaaksi jättää peuhaamisen väliin tällä kertaa. Aamupäiväksi keksimme sitten muunlaista aktiviteettia, perustimme keittiöön salongin ja ryhdyimme hiustenleikkuupuuhiin. Tyttöjen hiukset alkoivatkin olla jo aikamoisessa Mörrimöykky-lookissa, joten ajankohta näin joulujuhlasuman kynnyksellä oli enemmän kuin otollinen. Tilanne ennen operointia näytti tältä:
Varpun hiuksiin ei ennen tätä ole koskaan saksien kanssa kajottukaan. Hiukan haikein mielin siis käytiin vauvahahtuviin käsiksi. Jännä juttu muuten, miten vaihtelevaa tahtia lapsille nuo hiukset tulevat. Monilla Varpunkin ikätovereilla tuntuu olevan jo vaikka miten vahva tukka tässä vaiheessa, mutta tämä yksilö ei ole pitänyt kiirettä. Vaan ehtiihän tuon myöhemminkin... (Vähähiuksisuudesta tuli muuten mieleeni ihana, elämään jäänyt kommentti parin vuoden takaa. Olimme sukujuhlissa Oriniemessä, Varpu oli tuolloin muutamaa kuukautta vaille vuoden ikäinen, sellainen pyöreäposkinen, hiukseton ja hampaaton hangonkeksi. Anu-serkun ensikommentti Varpusta kuului: "Voi kun ihana! Teilläkin on tämmöinen klassinen suomalainen kaljupäävauva." Terveisiä vaan Anulle, tämä "klassinen suomalainen kaljupäävauva" on meillä sittemmin käyttöön vakiintunut käsite ja oikein hyvä sellainen!)
Mutta siis, takaisin asiaan. Lapset jähmetettiin pöydän ääreen katsomaan saksankielistä Barbapapaa, jolloin päät pysyivät kiitettävän hyvin paikoillaan ja saksiminen sujui jouhevasti. Essi onkin tässä parturointioperaatiossa ihan konkari ja suostuu hommaan mielellään, mutta Varpun asennetta ennakkoon hieman pelkäsin. Varpu ei alunperin ollut ollenkaan innoissaan koko hiustenleikkuuajatuksesta ja kun lopulta alkuun päästiin, jännitin kaiken aikaa, missä kohtaa tulee se periaatteellinen ja lahjomaton "ei enää/haluun jo pois tästä/ei leikata/en halua istua paikallaan/pissahätä/..." Yllättävää kyllä, kauhuskenaario ei toteutunutkaan, vaan leikkelyoperaatio sujui hyvässä yhteisymmärryksessä alusta loppuun asti. Lopputulos näytti tältä:
Pääsimme heti illalla kokeilemaan uusien kutrien juhlakelpoisuutta. Essin ja Varpun Jussi-serkku täytti eilen maagiset 18 vuotta, jota tänään kävimme Sorsapuistossa juhlistamassa. Vähän tässä tosin alkaa tuntea itsensä vanhaksi, kun sellainen, jonka elämää on saanut seurata aivan vastasyntyneestä asti, onkin yhtäkkiä aikuinen. Eikä yhtään vähemmän hämmentävää ole se, että poika, joka mahtui aivan hienosti syliin, kun itse olin kahdeksanvuotias, joutuu nyt kumartumaan ainakin 30 cm, jos meinaa vastaanottaa onnitteluhalin keskimittaiseksi jämähtäneeltä tätipololta... Iloiset onnentoivotukset Jussille vielä kerran - ja onnea myös lähitulevaisuudessa häämöttävään inssiin! Viimeisenä - vaan ei vähäisimpänä - toivottelemme syntymäpäiväonnea myös Kati-serkulle, joka täytti tänään 14 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti