Sukkelasti Suomessa

Nyt on pari viikkoa vierähtänyt Suomessa ja aika on kulunut kiireisenä, käytännön asioita järjestellen. Olen saanut asustella Jarin ja Leenan hoteissa koko tämän ajan, mistä iso kiitos.

Saavuin Suomeen sunnuntai-iltana 5.5. ja työt alkoivat heti seuraavana aamuna, yrityksessä nimeltä Wirepas. Hassu yhteensattuma oli se, että Wirepas oli juuri muuttanut uusiin toimistotiloihin siihen taloon josta lähdin neljä vuotta sitten Kaliforniaan. Tämä ei kyllä mitenkään ollut suunniteltu juttu...

Ensimmäinen viikko meni uusiin töihin ja työkavereihin tutustuessa. Helatorstai olikin sitten jo heti vapaapäivä ja silloin suuntasin kaverin mökille grillailemaan ja saunomaan. Perjantaina oli puolestaan vuorossa Vesilahti ja lisää mukavia hetkiä kaverien seurassa. 

Sunnuntaina oli pitkästä aikaa yhteinen lounas vanhan perinteen mukaisesti Amurissa, äitienpäivää viettäen. Paikalla oli lisäkseni Leenan ja Jarin perhe sekä Paula, Jarkko ja Joel. Oli hauska nähdä, että asiat olivat säilyneet ennallaan...

Torstain mökkireissulla oli puhetta siitä, että pitäisi hankkia väliaikainen ajopeli, ennen kuin Volvomme ja muut tavarat tulisivat kontissa Suomeen. Sattumalta kaimallani oli auto myytävänä sopivalla hinnalla ja heti seuraavan viikon alussa hierottiin kaupat:

Toistaiseksi tämä vm. 2004 menopeli on pelittänyt ihan mainiosti. Tilakin tässä henkilö- ja pakettiauton risteytyksessä riittää kuljetella huonekalut uuteen kotiin, sitten kun sen aika koittaa.

Loppuviikko vierähti pääosin töissä, mitä nyt välillä piti käydä töihintulon terveystarkastuksessa ("kelpaa palvelukseen") ja hankkimassa uusi puhelin. Perjantaina kävin katsomassa Pirkkalassa paritalon puolikasta joka oli pantu vastikään vuokralle:

Näytöllä oli yksi toinenkin kiinnostunut, joten päätös piti tehdä varsin nopeasti. Lähetin ottamani kuvat Johannalle Kaliforniaan ja sunnuntai-illan aikana teimme päätöksen lähestyä talon omistajaa vuokrasopimuksen tekoa varten. Vielä homma ei ole lukkoon lyöty, mutta pidetään peukkuja...!

(Alunperin lasten oli siis määrä mennä Tampereen keskustassa sijaitsevaan Amurin kansainväliseen kouluun, jotta he olisivat saaneet jatkaa englanninkielisessä opetuksessa, ainakin aluksi. Keskustasta ei sitten kuitenkaan löytynyt sopivaa asuinsijaa, joten ajatus kansainvälisestä koulusta piti valitettavasti hyllyttää. Kai se näinkin sujuu. Eivät lapset sentään suomenkieltä kokonaan ole unohtaneet...)

Viikonloppuna kävin jälleen kavereita tervehtimässä, tällä kertaa Lempäälässä ja sunnuntaina oli vuoro suunnata taas Amuriin, "uutta" autoa näyttämään.

Eilen maanantaina yllättäen äitini, siskoni Riikka ja hänen tyttärensä Eevi tulivat Tampereelle. Eevillä oli pääsykokeet Varalan urheiluopistolla ja saimme näin järjestettyä mukavan jälleennäkemisen Tampereen keskustassa:

Aika Suomessa on kulunut vauhdilla, eikä lasten ja Johannan Suomeen saapumiseen ole enää kuin vajaa kolme viikkoa aikaa. Sitten onkin jäljellä vielä lyhyt reissu takaisin Kaliforniaan ja tavaroiden pakkaaminen konttiin... Huh huh!