Essi kotiutui iltapäiväkerhosta askartelumaalitahrojen koristamana - mekon etumuksessa oli vihreää, otsassa lisää vihreää ja nenänpielessä sekä poskilla sinisenmustaa. Rapatessa roiskuu - ei siinä mitään, mutta maaliläiskien merkillinen sijainti vähän hämmästytti. Vielä enemmän hämmästytti, kun kuulin selityksen...
Essi: "No, meillä oli iltapäiväkerhossa taidepäivä ja maalattiin niin, että paperit kiinnitettiin teipillä pöydän alapintaan ja me mentiin selälleen pöydän alle ja maalattiin vähän niin kuin ylösalaisin."
Äiti: "Aika jännä idea..."
Essi: "Ensin opettaja kertoi meille Michelangelosta ja siitä kuinka se maalasi kirkon kattoa. Ajattele, sillä kesti kokonaista neljä vuotta, kun se teki niitä kattomaalauksia! Me maalattiin sitten samalla tavalla, se pöytä oli vähän niin kuin meillä kirkon kattona. Aika vaikeaa se kyllä oli."
2 kommenttia:
Onpas jännä idea! Noin sitä saattaa syntyä uusia kattotaiteilijoita. Taas hatunnosto!
Melkein vastaavaa taidetta esiteltiin Sara Hildenin museosta äskettäin. Sitä tokko oli maalattu selällään maaten. Mihin vielä Essi ehtinee
Lähetä kommentti