25. syyskuuta 2011

La dolce vita

Meneepä nyt vähän amerikkalaisuuden päivittelyksi koko bloggaaminen, mutta menköön... En malta olla taltioimatta sunnuntain aamupala-analyysiä:

Essi: "Ihme juttu nämä Cinnamon Toast Crunch-murot. Voisi kuvitella, että ne olisi kanelimuroja, mutta mun mielestä nämä maistuu enemmän sokeri-kanelille. Tai ei oikeastaan kanelille melkein ollenkaan..."
Äiti: "Eikö?"
Essi: "No ei. Mutta sellaisiahan amerikkalaiset on. Ne haluaa laittaa paljon sokeria joka paikkaan. Niin kuin esimerkiksi kerran siellä ravintolassa oli ruuan lisäkkeenä omenalohkoja ja niiden dippikastikkeena kinuskia."
Äiti: "Se on kyllä totta. Amerikkalaiset tykkää kaikenlaisesta makeasta."
Essi: "Niin. Suomalaiset on taas sitten erilaisia. Sellaisia, että niille vaikka porkkanoiden syöminen joka päivä ei ole mikään ongelma."

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihan totta Essi ja tällä hetkellä ovat porkkanat makeimmillaan, kun ei valitse niitä kaikkein isompia. Osa porkkanoista tahtoo olla jätti kokoa.

Kummileena kirjoitti...

Ilmankos tämän päivän sanomalehdessä taas päiviteltiin amerikkalaisten lihavuutta! :)

Leena kirjoitti...

Saimalta saimme juuri lauantaina piiitkiä porkkanoita. Ja ison kasan punajuuria. Tosi makoisia!

Onpas ihanaa, että suomalainen logiikka istuu syvässä, eikä taivu makean maailman humputuksiin.

Veikeää viikonjatketta!