Stevens Creek Stridersien pitkäaikainen keulahahmo Tom hävisi taistelunsa keuhkosyöpää vastaan pari viikkoa sitten. Hautajaiset pidettiin lähimpien läsnäollessa eilen, mutta energisen miehen omaiset olivat päättäneet järjestää lisäksi erikseen paremmin Tomin tyyliin sopivan muistojuhlan, joka pidettiin tänään. Aktiiviurheilijan muiston kunniaksi oli Campbellin Edith Morley Parkiin puuhattu iloinen kävelytapahtuma, jonka osallistujamäärä oli pitkälti toistasataa. Lapsetkin oli toivotettu tapahtumaan lämpimästi tervetulleiksi, joten pakkasin seurakseni Essin ja Varpun ja lähdimme yhdessä selvittämään, millaisin menoin vainajaa kunnioitetaan amerikkalaisittain...
Tapahtuman pukukoodina oli "Tomin lempivärin mukaisesti jotakin keltaista". Samaa teemaa noudatti puistoon rakennetun kävelyreitin koristelu. Essi starttasi lähtöportista kävellen/juosten, Varpu oli valinnut ajokikseen potkulaudan:
Reitin varrelle oli koottu valokuvia ja sitaatteja Tomin pitkältä juoksu-uralta harrastajana ja valmentajana. Tässä esimerkkitomismi:
(Ellei minulla olisi huumorintajua, ei minulla olisi järkeä ollenkaan.)
Sukulaiset olivat ommelleet osan Tomin vanhoista juoksupaidoista tilkkutäkiksi. Vaikka tähän kokoelmaan mahtui vain murto-osa Tomin koluamista tapahtumista, oli jo tämäkin meriittilista varsin huikea.
Erityisen mielenkiintoinen yksityiskohta löytyi kollaasin alaoikealta:
Harrastuksia (lähinnä juoksu, laskettelu, triathlon ja lentäminen) kuvaavat valokuvakokoelmat saivat katsojankin hengästymään. Ja hymyilemään =)
Puistossa kiertely sai etenkin pienten reippailijoiden huulille klassikkokysymyksen "Koska syödään?" Nälkää ei tarvinnut vieraiden nähdä, siitä piti Tomin toivomusten mukaiseksi koottu menu huolen. Perusamerikkalaista grilliruokaa, hot dogeja, hampurilaisia sekä notkuva salaattipöytä. Ja jälkiruoaksi kakkua, tietenkin.
Ruokailun jälkeen lähtivät monet vielä kiertämään näyttävän kävelyreitin toistamiseen. Lapsivieraille oli hellepäivän ratoksi varattu lähtökohdat vesileikkeihin, jotka otettiin ilolla vastaan:
Kertakaikkisen mieleenpainuva iltapäivä! Tästä tapahtumasta oli suru kaukana, mutta olen vakuuttunut siitä, että nämä jäähyväiset olivat juuri sellaiset kuin Tom olisi toivonutkin. Tuskat ovat nyt takanapäin ja perintönämme on se innokas ja positiivinen asenne, jolla hän vuosien saatossa luotsasi yhden jos toisenkin maastojuoksun antoisaan maailmaan.
Lepää rauhassa, Tom.
2 kommenttia:
Jopahan oli energisellä miehellä energiset ja hauskat hautajaiset, tai
muistotilaisuus. Sieltä ei tainnut puuttua kuin Tom. Kun olisivat järjestäneet ne vähän aikaisemmin että hänkin olisi saanut olla mukana!
Kyllä se vainaja varmaan hymyhuulin seurasi muistojuhlaansa. Taitais täällä joku vähän päätään puistella jos vastaavat järjestettäisiin, vaikka vainaja olis toivonutkin. Kuitenkin useasti hautajaiset pitäis olla ilo- ja kiitos juhla.
Lähetä kommentti