Varpulla on nyt kuukausi preschoolia takana ja tyttö vaikuttaa kaikin puolin tyytyväiseltä - ja siinä vanavedessä tietysti mekin. Uudet leikkikaverit tuntuvat olevan mieleistä seuraa ja opettajien mukaan Varpu juttelee päivä päivältä enemmän ja selvemmin. Kävi tässä työnhaun kanssa sitten miten tahansa, vaikuttaa siltä, että siirtyminen osa-aikaisesta päiväkerhoilusta viisipäiväiseen preschool-viikkoon oli ainakin Varpun itsensä kannalta tervetullut ratkaisu. Enimmäkseen kotosalla vietetty viime vuosi teki varmasti hyvää sekin, mutta nyt jos koskaan on motivaatio uuden oppimiseen kohdallaan. Varpu tuntuu nauttivan täysillä siitä, että saa olla melkein kuin koululainen ja iloitsee päivärutiineista, jotka ovat nyt suunnilleen samat kuin Essillä.
Preschool-päivät eivät luultavasti käytännössä kovin paljoa poikkea suomalaisista päiväkotirutiineista, mutta täkäläisen tavan mukaisesti hoitopaikan opetusfilosofiasta ja kunkin ikäluokan "akateemisista" tavoitteista pidetään suurta haloota. Oppiminen toki tapahtuu ei-ryppyotsaisesti leikin ohella, mutta osalle vanhemmista on todella tärkeää, että lapsi "pääsee" jo 2-3-vuotiaana kiinni suorituskeskeiseen kulttuuriin. Hyvä esimerkki tästä on se, että esim. Appleseedissä voi lapsen normaalin hoitopäivän oheen lisätä erilaisia kerhoja ja kursseja. Koska osa lapsista haetaan päiväkodista vasta lähempänä iltakuutta, on selvää (kai?), ettei tämän jälkeen jakseta enää lähteä harrastamaan. Sen vuoksi paikalliset musiikki-, liikunta- ja kielikoulut ovatkin keksineet hyvän markkinaraon: voit ilmoittaa lapsesi esim. balettiin tai soittotunneille ja harrastukset tulevat "suoritettua" hoitopäivien aikana, kun kiertävät opettajat vetävät tiettyä viikoittaista ohjelmaa eri päivähoitopaikoissa.
Omasta mielestäni Varpulle on virikettä enemmän kuin tarpeeksi näissä preschool-päivissä jo ihan sellaisenaan, puhumattakaan sitten muutamaa vuotta nuoremmista taaperoikäisistä. (Eikä tässä kohtaa voi edes vedota siihen, että Varpun asema vieraskielisessä hoitopaikassa olisi millään tapaa ainutlaatuinen. Ryhmässä ei taida olla ainoatakaan lasta, joka puhuisi kotikielenään pelkkää englantia.) Jos kuitenkin sattuisi olemaan sitä mieltä, ettei hoitopaikan päiväohjelma yksinään ole lapselle riittävän kehittävä (ja hoitomaksu jo valmiiksi tarpeeksi suolainen...), olisi lisävirikkeitä tarjolla vaikka joka päivälle: telinevoimistelua, alkeisjoogaa, musiikkileikkikoulua, pianotunteja, kielikursseja (esim. mandariinikiina, hindi, espanja)... Pitäisiköhän lasten kuitenkin päivän aikana ehtiä leikkiäkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti