Eilen illalla, kun laittelin valmiiksi juoksuvermeitä tämän aamun lenkkiä varten, Essi ja Varpu tulivat yllättäen kysymään, eivätkö he voisi joskus lähteä mukaan Stridersien lauantaiaamun yhteislenkille. Mikäpä siinä? Tänä aamuna lähdimme siis kolmen naisen voimin Stevens Creekin polkuja valloittamaan ja tällainen aamulenkistämme kehkeytyi...
Alkumatkasta taivas oli vielä paksun usvan peitossa, mutta aamupäivän mittaan pilvet väistyivät. Essi ja Varpu ottivat reippaasti mallia muista juoksijoista ja niin lähdettiin painelemaan pitkin kukkuloita:
Välillä polun varresta löytyi yhtä sun toista mielenkiintoista, kuten esimerkiksi kiipeiltäviä kiviä:
Luonnonpuiston reunalla on pieni tekojärvi, jonka rannalle pysähdyttiin pitämään evästaukoa. Nyt, pitkän kuivan kauden jälkeen lammikon pinta on monta metriä alempana kuin talvella sadekauden aikaan. Jos tällä samalla paikalla olisi istunut esim. viime maaliskuussa, olisimme olleet reippaasti veden pinnan alapuolella:
Mukavia maisemia muuten vain...
Stevens Creekillä näkee melkein joka lenkillä useammankin pienen metsäjäniksen. Essin harmiksi näitä miniatyyripupuja ei tällä kertaa näkynyt, mutta muita mielenkiintoisia eläimiä löytyi kyllä:
Ja taas jatkui matka...
Lenkin loppupuolella bongasimme lisää vikkeläjalkaisia otuksia. Puput pysyivät edelleen piilossa, mutta ehkä näemme niitä seuraavalla kerralla?
2 kommenttia:
Onnittelut, meidän tytöt! Ja hienosti jaksoitte loppuun kaikki kolme. Taitaa olla vähän kankeutta pienissä jaloissa tänään.
Kyllä oli hienoa olla mukana reisulla, mutta en kyllä noitten ötököitten kans halua samalle kivelle. Pelottaa täältä matkan päästäkin.
Toi ensimmäinen ötökkä oli vähän samannäköinen, minkä Essi kaivoi kesällä järven pohjasta. Tällä näytti olevan kyllä enemmän ulokkeita.
Mites oma juoksu meni, kun oli nää ympäristö aktivistit mukana
Lähetä kommentti