Oisko sulla henkkareita näyttää...?

Enää ei tule yllätyksenä se, että henkilöllisyystodistusta kysytään poikkeuksetta aina, jos ostoksiin kuuluu jotakin vähääkään alkoholipitoista. Yleensä näin on tapana "ihan varmuuden vuoksi" toimia, jos asiakas näyttää suunnilleen alle 50-vuotiaalta. En tiedä, onko syynä yleinen hätävarjelun liioittelu vai se, että elämme kauneusleikkausten luvatussa maassa, jossa luultavasti olisi ihan mahdollista, että teini-ikäiset leikkauttaisivat itsejään rutkasti vanhemman näköisiksi kuka mistäkin syystä.

Se siitä pohjustuksesta, varsinainen asiani koski tällä kertaa ihan muuta, nimittäin iltapäiväkerhoa, jossa Essi oli tänään ensimmäistä päivää. Nyt, kun paikka saatiin järjestymään, pidämme sitä varattuna siten, että Essi menee kahtena tai kolmena päivänä viikoksi kerhoon "harrastusmielessä" ja kavereita tapaamaan, vaikkei varsinaista tarvetta iltapäivähoidolle vielä olekaan. Essillä ei ainakaan tunnu olevan mitään tätä järjestelyä vastaan =)

Ilmoittautumisvaiheen paperinpyörityksessä ehdin jo tutustua kerhon henkilökunnasta Terryyn ja Davidiin, jotka molemmat vaikuttivat oikein mukavilta. Tänään, kun menin Essiä hakemaan, luokassa lasten kanssa oli puuhailemassa Natacha, jonka tapasin nyt ensimmäistä kertaa:

Johanna: "Hei! Olen Essin äiti, Johanna, hauska tutustua. Jokohan Essi malttaisi lähteä kotiin?"

Natacha: "Minä olen Natacha. Tuota... olisiko sinulla näyttää henkilöllisyystodistusta?"

J: (taputtelee surkeana taskujaan ja toteaa mukana olevan vain puhelimen ja kotiavaimet) "Valitettavasti ei taida olla..."

N: "Niin, kun meillä on täällä tämä sääntö, ettemme voi luovuttaa lasta tuntemattomalle ja minä en ole tavannut sinua aikaisemmin."

J: (tähyilee Essin suuntaan ja toivoo, että tämä huomaisi äitinsä ja tulisi antamaan vakuuttavan todistuksen äidin oikeellisuudesta - tyttö jatkaa muovailemista aivan omissa maailmoissaan...) "Minun on siis palattava kotiin hakemaan passi tai ajokortti?"

N: "Oletko tavannut ketään henkilökunnasta aiemmin?"

J: "Terryn ja Davidin."

N: "David on tuolla pallokentällä poikien kanssa. Jospa minä soittaisin hänelle..." (ottaa radiopuhelimella yhteyden Davidiin) "David, hei!"

D: "Niin?"

N: "Essiä tultiin hakemaan, mutta hänen äidillään ei ole henkilöllisyystodistusta. Oletko tavannut häntä aiemmin?"

D: "Olen, kyllä. Valkoinen, vaaleat hiukset melkein olkapäille asti, siniset silmät, ..."

N: "Jospa minä lähetän hänet käymään siellä pallokentällä, niin soitatko minulle sitten takaisin?"

D: "OK."

Kävelen rakennusten lomitse kohti nurmikenttää ja suunnilleen samalla hetkellä, kun tulen nurkan takaa näkyville, David heilauttaa kättään parinsadan metrin päästä: "Terve! Joo, mene vaan, kaikki kunnossa!" Palaan luokkaan, jossa Essikin on vähitellen havahtunut kotiinlähtötodellisuuteen ja keräilee tavaroitaan iloisena. Natacha muistuttaa minua vielä siitä, että aina lasta hakiessa on hyvä pitää ajokortti tai muu vastaava mukana, sillä joskus voi sattua sellainen tilanne, että paikalla on pelkkiä sijaishoitajia. Aivan. Toki muistan lukeneeni hoitopaikan säännöistä, että jos lasta tulee hakemaan vieras henkilö (näistä vieraista henkilöistäkin on tietenkin tehty erillinen valtuutuslista), on tällä oltava henkilöllisyystodistus mukanaan. Tämä on toki hyvinkin järkeenkäypää, mutta eipä vain sattunut tulemaan mieleeni, että äitinä voisin kuulua näiden "vieraiden" kastiin...