Hoivailua

Tällä viikolla olemme painiskelleet tautiteeman äärellä. Varpun kellisti alkuviikosta yskä ja silmätulehdus, nyt on vuorostaan Jussi flunssassa. Essi ja Varpu tekevät suunnilleen kaikkensa, jotta isän olo saataisiin paranemaan. Essi on istunut sängyn vierellä lukemassa kirjoja ääneen ja hakenut yöpöydälle yskänlääkettä, kuumemittaria ja omenan ("Mä haluan viedä isälle jotain hemmotteluruokaa, mutta sen pitää olla terveellistä, että isä paranee.") Varpu askartelee "Parane pian"-kortteja ja leikkelee paperista lumihiutaleita, jotta isä tulisi iloiselle mielelle. Liikuttavia pikkuhoivailijoita =)

Noin muuten on viikkomme kulunut jokseenkin perusrutiinien äärellä. Keskiviikkona oli Essin "Parent Teacher Conference", siis opettajan emännöimä "vanhempainvartti" vai millä nimellä näitä suomeksi kutsutaankaan? Arviointikeskustelu? Mielenkiintoista oli päästä kuulemaan, miten Essin kouluvuosi on lähtenyt käyntiin ja millaisen kuvan Mrs. Alves on tytöstä muodostanut näiden ensimmäisten viikkojen aikana. Opettaja kuvasi Essiä "perinpohjaiseksi miettijäksi", mikä oli mielestäni varsin osuva ilmaus. Lisäkysymyksiä kun tunnetusti esitetään niin pitkään, että asia on täysin kristallinkirkas =) Koulutehtävät tuntuvat pääsääntöisesti sujuvan helposti, mutta tarkkaavaisessa kuuntelemisessa on vielä parantamisen varaa. Tiedä sitten, kuinka suuri osa tästä johtuu varsinaisesti selektiivisestä kuulosta ja kuinka suuri osa siitä, ettei Essi vielä välttämättä ymmärrä ihan kaikkea kuulemaansa yksityiskohtia myöten. Hämmentävää oli, että opettajalle tuli täysin uutena asiana se, että Essi ei vielä vähän yli vuosi sitten puhunut sanaakaan englantia. Puheliaisuuden ja sujuvan lukemisen perusteella opettaja oletti, että Essi on alusta asti puhunut englantia kotikielenään... Niin tai näin, eiköhän tässä ihan hyvällä ponnistuspohjalla olla? Toivotaan, että kouluvuosi jatkuu sujuvasti nyt, kun on mukavasti vauhtiin päästy.