Nyt, kun elämämme on täällä asettunut aika lailla urilleen ja tytöt reilun puolen vuoden aikana sopeutuneet varsin mallikkaasti, olen alkanut vähitellen mietiskellä töihin paluuta. Jussin esimies Stuart on ollut tässä alkumetreillä innokkaana apuna ja paitsi haistellut potentiaalisia avoimia paikkoja Coherentilla, myös välittänyt "resume":tani (paikallinen vastine CV:lle) muutamille muille kanaville.
Viime viikolla yksi näistä Stuartin tutuista otti yhteyttä ja pyysi tulemaan "epämuodollinen" haastatteluun. Kyseisellä firmalla ei kuulemma juuri tällä hetkellä ole rekrytointitarvetta, mutta kutsui juttelemaan lähitulevaisuutta silmällä pitäen. Sovimme tapaamisen tälle päivälle, joten peruin aiemmin varaamani hammastarkastuksen ja aloin valmistautua astetta jännittävämpään koitokseen suurella mielenkiinnolla.
Vaikka kyseessä oli epämuodollinen haastattelutilanne (mielestäni varsin leijuva käsite), jännitin tapaamista etukäteen aika tavalla. Opiskelin erinäisiltä nettineuvojilta täkäläistä työhaastattelukulttuuria ja yritin kuvitella, millainen kuulustelu edessä mahtaisi olla. Todellisuus oli onneksi perin armollinen. Haastattelija (kutsutaan häntä vaikkapa tekaistulla nimellä Peter) osoittautui lupsakaksi keski-ikäiseksi insinööriksi eikä tilanne todellakaan ollut turhan jäykkä. Teimme ensin kierroksen muutamassa laboratoriossa ja jatkoimme sitten jutustelua työhistoriani tiimoilta.
Harmillinen tosiasia todellakin oli, ettei kyseisessä yrityksessä ole juuri nyt avoimia paikkoja. Peter teki kuitenkin parhaansa, että käynnistäni olisi mahdollisimman paljon hyötyä. "Haastattelun" aikana hänen mieleensä tuli tämän tästä tuttuja, joiden firmoissa tässä lähialueella olisi mahdollisesti kysyntää materiaali-insinöörille. Loppuasetelma olikin se, että tunnin kuluttua poistuin paikalta mukanani lista, jossa oli kymmenkunta nimeä ja yhteystietoa. Seuraavaksi siis näille sähköpostissa resume ja tervesiä Peteriltä...
Mielenkiintoinen projekti - katsotaan, miten tässä käy!
6 kommenttia:
Sitten vaan lykkyä tykö, joko kädet alkavat olla esiintymiskunnossa.
Tuulta purjeisiin ja onnea matkaan!
Kuulostaa hienolta! Vieläkö sinä muistit minkälaisia kuteita työhön puetaan? Otitko kauniin käsilaukun ja kukkaleningin (tässä jokin muistuma Paulalta)? Peukaloita, peukaloita pidetään!
Monia mielenkiintoisia mahdollisuuksia tulossa siis - JESS! Nautihan etsikkoajasta!
Eipä muuta kuin lycka till. Myös onnittelut hienosta juoksusuorituksesta. En kovin usein ole kommenttia jättänyt, mutta silloin, kun kerroit naapurin isoisästä, yritin, mutta salasanani oli "muuntunut". Nyt on uusi, ja kommentti onnistui, ellen mokaa sanavahvistusta.
Kiitokset peukaloista!
Kummileena oli ihan oikeassa aavistellessaan, että pukeutuminen tuottaisi päänvaivaa - varsinkin kun tähänastiset työmaat eivät juuri ole kummoistakaan pukeutumiskoodia harrastaneet. Sisko-Leena ansaitsee tässä kohtaa kiitokset hyvistä vinkeistä! Lands' End:in kauluspaidat ovat silitysraudanvihaajan toiveuni =)
Lähetä kommentti