Etsii, etsii...

Työpaikan metsästys etenee vaihtelevalla menestyksellä. Parin viikon takaisesta haastattelusta saamani kontaktilistan turvin lähestyin viittä Peterin tuttua. Valtaosin tunnelma tuntuu tällä hetkellä olevan odottava: alan yritykset ovat alkavassa nousukiidossa viime aikojen matalalennon jäljiltä. Neljässä vastauksessa viidestä todettiin, että tällä hetkellä ei vielä "uskalleta" rekrytoida uutta väkeä, mutta useimmilla tuntuu olevan vahva usko siihen, että 3-6 kuukauden aikajänteellä vientiä olisi enemmän. Viidennen vastauksen takaa olisi löytynyt melko varma tärppi, mutta kompastuskivekseni muodostui EAD-kortti (työlupa), joka toukokuun alkupäivinä anottuna antaa odottaa itseään pahimmassa tapauksessa elokuun alkuun. Byrokratian rattaat pyörivät sen verran hitaasti, ettei sorvin ääreen ole asiaa vielä kesäkuussa, kuten työnantaja olisi toivonut. Harmillinen takaisku =(

Positiivinen yllätys on ollut se, miten "ei kiitos"-vastauksetkin ovat lähes poikkeuksetta yrittäneet tavalla tai toisella auttaa eteenpäin. Mielenkiintoinen ketjureaktio on poikinut jälleen puolen tusinaa uutta sähköpostiosoitetta, joihin on voinut lähettää CV:nsä ja kertoa terveisiä edelliseltä. Tilanteen, jossa työnhakija ohjataan mitä ystävällisimmin kilpailijan pakeille, voi tietysti tulkita monella tavalla, mutta tähän mennessä tämä dominoefekti on lähinnä ilahduttanut…

Eilen sain sähköpostia eräältä näistä "neljännen asteen" kontakteista. (Siis jos ajatellaan, että Jussin esimies Stuart on ensimmäinen linkki, Peter seuraava ja tämän tutun tuttu edelleen ketjussa seuraavasta seuraava…) Tehtävä vaikutti taustoihini nähden jokseenkin täysosumalta ja sovimme puhelinhaastattelun täksi päiväksi =)

Haastattelu sujui varsin hyvin (jopa ennakkoon pelkäämästäni ranskalaisaksentista huolimatta), mutta lopputulos oli valitettava pettymys. Työkokemus olisi juuri sitä mitä kaivattiin, mutta koulutustaustassa olisi toivomisen varaa. Harmillinen takaisku, taas! Etsintä siis jatkukoon. Ehkä korjaan puutostilani hankkimalla iltalukemiseksi kuitufysiikkaa - tai sitten laitan hakemuksen Safewaylle ;)

Tämän päivän voittaja on Varpu, jolle luvattiin "jotakin kivaa", jos osaa käyttäytyä mallikelpoisesti ja hiljaisesti sen aikaa, kun äidillä on puhelinhaastattelu kesken. 25 esimerkillisen hiiskahduksetonta minuuttia olivat kerrassaan loistava suoritus ja palkintona tästä iloinen iltapäivä Essin kanssa "The Jungle"-puuhapuistossa. Voi olla, että tytöt toivovat pian tällaisia haastatteluja mieluusti enemmänkin...