Viime viikolla vietetty opettajankunioitusviikko sujui Essin mukaan oikein hienosti. Miss Casellini oli ollut hyvin otettu niin maanantain kukkakimpusta, keskiviikon korttikokoelmasta ja perjantain pikkulahjoista. Tänään oli virallisen kiitoksen vuoro. Jokainen oppilas sai päivän päätteeksi henkilökohtaisen, käsin kirjoitetun kiitoskortin. Essin kortissa luki näin:
"Dear Essi,
Thank you so much for the delicious chocolate! I love it! It was very thoughtful of you to think of me last week.
Love,
Miss Casellini"
Suomalaisen korvaan tietysti vähän särähtää tuo yliampuvan hersyvä tyyli, mutta niin tai näin, arvostan sitä, miten lapsille näytetään esimerkkiä kohteliaasta kiittämisestä. Täkäläinen luonteva hyvätapaisuus on yksi niistä asioista, joista kelpaa kyllä ottaa mallia.
6 kommenttia:
Kiitoskortit näyttävät olven maan tapa. Lueskelin jokin aika sitten sikäläisen lehden vastauspalstaa, jossa sai kysellä tapaohjeita. Yhdellä kysyjällä oli ongelma: hän oli saanut ystävältään synttärilahjan, josta aikoi kiittää kortilla. Kysyi olisko kortin lähettäminen kuitenkin noloa, koska lahjanantaja, jolla oli ollut muutamaa viikkoa aiemmin syntymäpäivä, ei ollut vielä kiittänyt omasta lahjastaan kysyjää kortilla...
Sosiaalinen koodisto voi olla monimutkainen.
olven = olevan
Suomalaista koulumaailmaa oppilaana olon lisäksi reilusti yli 30 vuotta tarkastelleena moinen opettajien kunnioitusviikko tuntuu kieltämättä oudolta ja jopa hieman kyseenalaiselta. Mitähän sillä viikolla saavutetaan käytännössä? Mielestäni tässä kasvatustyössä on tärkeätä pitää yllä sekä oppilaiden että opettajien kunnioitusta joka hetki ja joka päivä, muuten ei saavuteta ainakaan toivottuja tuloksia.
Mielestäni tämä tapa on verrattavissa esim. äitienpäivän tai isänpäivän viettoon. Yhtä lailla äitejä kunnioitetaan ja rakastetaan vuoden jokaisena päivänä (?), mutta toukokuun toisena sunnuntaina on tapana osoittaa tämä aivan erityisesti. Tiedä sitten, mitä näillä päivillä käytännössä saavutetaan, mutta uskoisin, että positiiviset huomionosoitukset ja pienet yllätykset piristävät itse kunkin arkea - niin antajan kuin saajankin...
Kyllä, kyllä positiiviset huomion osoitukset ja yllätykset piristävät aivan varmasti, kun ne kohdalle osuvat.Mutta onko se mikään yllätys, kun on etukäteen sovittu viikko, jolloin "yllätykset" kohteelle kohdistetaan. Mene ja tiedä, ehkä tämä on vaan suomalaisen erityisopettajan ihmettelyä, kun se on oppinut iloitsemaan niistä päivistä, kun vanhemmat eivät uhkaa tappaa ja oppilaat eivät haistattele.
Jatketaan open ajatuksilla asiasta. Kyllä tuossa tulisi jo lahjonta mieleen...
Tosiaan ilot tulevat arjesta. Kevätlukukauden päätteeksi saattaa tulla kukkia tai joku pieni muistaminen. Useimmiten ne tulevat niiltä oppilailta tai huoltajilta, joiden kanssa on tehty erityisen paljon hommia ja päästy toivottuun tulokseen.
Paras mitä minä muistan on reilun 10 v takaa. Eräs "pojan kloppi" saatiin vihdoinkin syksyllä ylioppilaskirjoituksista läpi ja kaikki lukion kurssit suoritettua. Vanhemmat laittoivat paikallislehteen ilmoituksen "Juha, onnittelut valkolakin johdosta. Vanhemmat. PS: Opetajille kiitos kannustuksesta ja kärsivällisyydestä"
Lähetä kommentti