Tänään oli taas vaihteeksi vuorossa juoksentelua. Tällä kertaa maisemina naapurikaupunki San Jose:n Almaden Quicksilver-luonnonpuisto ja matkana jo miltei klassikoksi muodostunut 50 km. Koska päivälämpötilat ovat tähän aikaan keväästä jo kohtuullisen korkeita, lähdettiin liikkeelle jo aamuhämärissä (6:00), jotta edes osa taipaleesta saataisiin taitettua viileässä. Erityisen armeliasta varsinkin niitä sankareita kohtaan, joiden ohjelmassa oli tänään 50 mailia...
Jokainen juoksutapahtuma opettaa jotakin uutta. Jos edelliskerralla opin sen, että jos haluaa säilyttää varpaankyntensä mustumattomina, kannattaa ne muistaa leikata lyhyiksi ennen pitkää juoksua. Tänään tuli viisastuttua sen verran, että jos välttämättä haluaa kokeilla, miltä tuntuu lentää rähmälleen jyrkässä alamäessä, kannattaisi tämä kokeilu säästää ehkä mieluummin reitin loppupuolelle kuin toteuttaa heti ensimmäisen parin kilometrin jälkeen. Voisi sujua matka kokonaisuutena vähän sutjakammin?
Tässä kohtaa osa lukijoista taatusti kauhistelee ja pohtii, pakkoko tuonne on mennä hullun lailla koheltamaan, mutta voin lohduttaa teitä sen verran, että matkan varrella tuli vastaan yksi vielä vähän hullumpi. Meitä kieromielisiä juoksijoita oli sentään liikkeellä useampi sata, mutta tulipa matkan varrella vastaan yksi, joka oli tullut yksipyöräisellä ajoa vuoren rinteille treenaamaan. Mikäpä siinä, jos kuka tykkää...
Pienestä kolhuista huolimatta sujui matka sittenkin yllättävän mukavasti (vai pitäisikö käyttää ennemmin termiä kivuttomasti?). Lisäpotkua juoksuun antoi se, että tätä juoksutapahtumaa oli talkoovoimillaan sponsoroimassa myös Stevens Creek Striders, jonka ylläpitämä huoltopiste ohitettiin matkan varrella peräti kolme kertaa. Tutut kasvot reitin varrella piristivät menoa kyllä ihan kummasti.
Ensimmäisellä kerralla, kun lähdin tuolta huoltopisteeltä eteenpäin, juoksin tuokion verran yhtä matkaa Strider-toverini Charlesin kanssa. Ennen kuin katosimme metsikköön, heilautin vielä kättäni huoltopisteen talkoilijoille ja huikkasin lähtiäisiksi: "Thank you, guys! See you again!". ("Kiitos, kaverit! Nähdään taas!") Charles vierelläni katsoi minua kummissaan ja totesi: "Why did you say so? Guys? Aren't they more like your family?" ("Miksi sinä noin sanoit? Kaverit? Eivätkö he ennemmin ole ikään kuin perhe?") Yhteisö, kuin yhteisö - tärkeitä ihmisiä kaikki tyynni =)
Aamupäiväkymmenen jälkeen aurinko alkoi helottaa varsin tehokkaasti ja viimeiset viisi kilometriä olivat kieltämättä varsin pitkiä. Kevyt nestehukka ja epäonninen polvi eivät suorastaan kauheasti saaneet kadehtimaan niitä, joilla oli matkaa edessä vielä reilut 30 kilometriä. Kun maali tuli vastaan ajassa 5:12:xx, olin perin tyytyväinen, enkä yhtään hävennyt tätä "vajaata" matkaa. Varsinkaan sen jälkeen, kun toimitsijatäti ojensi osallistujamitalin kylkiäisenä palkintoplakaatin oman ikäsarjansa voittajalle. Ei hassumpaa:
8 kommenttia:
Onnea Johanna!
Olet Sinä "meidän kova tyttö". En oikein tiedä, millaisen palkintoplakaatin Sinulle ojentaisin.
Hyvää äitienpäivää. Essin nimppareita pidetään ensi sunnuntaina. Isä
Olen kyllä niin impressed tuosta sun juoksuharrastuksesta. Itse olen juossut kerran Länsiväyläjuoksun (17.4 km), ja silloin molemmista pikkuvarpaista lähti kynnet ja olin aivan kuollut. Nyt mietin mahdollisesti juoksevani puolikkaan marraskuussa San Franciscossa. Ja sinä likka juokset näitä viiskymppisiä vähän väliä!!
Hip hei hurraa! Ylpeänä isosiskonasi liputan jälleen puolestasi! Onnea äitienpäivällesi!
Onnea Johanna. Ei olla edes juoksija sukua, pelkkää omaa ansiota. Ainoa oli kummi-tätisi joka meni suksilla edelle muita ja voitti uudet sukset.
Tänään saat olla muiden helliteltävänä ja lepäillä. Taitaa olla vähän jäsenet jumissa.
Kiitokset onnitteluista =)
Ansku, jos olet juoksuseuraa vailla, niin Stevens Creek Stridersien porukkaan ovat uudet aina tervetulleita. Lauantain yhteislenkillä on tyypillisesti paikalla parikymmentä juoksijaa, jotka hajaantuvat pienemmiksi ryhmiksi vauhti- ja matkatoivomusten mukaan. Meitä on ihan joka lähtöön (toisinaan on mukana myös lastenvaunujen kanssa reippailevia), joten tule/tulkaa ihmeessä kokeilemaan joskus.
http://www.stevenscreekstriders.org/
Kaikkien muiden onnittelujen lisäksi onnittellut sille, ilmeisesti varsin onnistuneelle, mahalaskullesi! ei sitäkään joka tyttö osaa!!
Onnittelut mahtavalle suoritukselle!
Kyllä minun kelpaa taas kehuskella sisareni juoksusuorituksella!
Kunhan läpäisen synnytyksen jälkeisen lääkärintarkastuksen ja saan luvan alkaa liikkua taas, pitää kireesti päästä jonnekin hikoilemaan. Ehkä me tullaan koko perhe! Laitetaan Jasper keikkumaan etureppuun ja mennään kunnon haikille :)
Lähetä kommentti