Aika haipakkaa...

... on tänä päivänä viiletetty sinne tänne. Essin "nimipäiväaamu" valkeni iloisella mielellä, päivänsankari oli hyvin yllättynyt ja otettu saamastaan herkkuaamiaisesta, mummulta ja vaarilta saapuneesta onnittelukortista sekä muovailuvahaa sisältäneestä lahjapaketista. Lisää nimipäiväiloa saatiin iltapäivällä, kun postilaatikosta paljastui isomummun lähettämä paketti - postimies oli ilmeisesti jostakin aavistanut suunnitelmamme siirtää merkkipäivää ja oli päättänyt viivyttää kuljetusta ihan h-hetkeen asti ;) Suuret kiitokset muistamisista!

Varpun retkipäivä taas käynnistyi varsin kärsimättömissä merkeissä. Tänä poikkeuspäivänä preschool ei alkanutkaan tavalliseen tapaan samaan aikaan Essin koulun kanssa, vaan retken vuoksi lähtöä piti odottaa ylimääräiset puolitoista tuntia. Mikä huutava vääryys! Muutamaankin kertaan aamun aikana ehdin kuulla tuskastuneet puuskahdukset "Koska me oikein lähdetään?" ja "Mä sitten inhoan odottamista!"

Preschoolin retki San Josen "Emma Prusch Farm Park":iin tiesi puuhaa (ja koulubussiajelua) myös äidille, jolle oli merkattu tälle päivälle volunteerausvuoro. Vaan mikäpä siinä, ihan hauska ohjelmanumero tuosta kehkeytyi. Kamera oli kovassa käytössä, kun Mrs. Hesslerin 14-päinen ryhmä ihmetteli maatilapuiston kasvihuoneita ja eläimiä.

Retken päätyttyä nappasimme mukaamme koulupäivänsä juuri päätökseen urakoineen Essin eskarilta ja lähdimme kotiin puuhapäivää jatkamaan. Illaksi oli luvassa Laurelwoodin koulun avoimien ovien päivä, jonka kylkeen Varpun preschool oli puolestaan organisoinut varainhankinnan merkeissä leivonnaismyynnin. Tunnollisena talkoolaisena ryhdyin siis heti kotiin päästyä taikinaa vatvomaan, sillä aikaa Essi ja Varpu levittäytyivät puolestaan kylpyhuoneen lattialle upouusista muovailuvahoista herkkuja loihtimaan.

Kun sitten olimme lopulta siinä pisteessä, että leipomukset oli onnellisesti toimitettu myyntipisteelleen, olimme jo (jostakin kumman syystä) aika voipuneita, vaikka päivän suurin ohjelmanumero, itse avoimien ovien päivä oli vielä edessäpäin. Essi oli tätä iltaa hartaudella odottanut - eikä suotta. Luokassa pääsimme tutkailemaan kouluvuoden aikaansaannoksia ja kokemus oli kieltämättä mykistävä. Essin paikalle oli koottu kattava kokoelma viime kuukausien töitä: kirjoittajan työpajan tuotoksia, piirustuksia, askarteluja ym. Emme olleet uskoa silmiämme, kun mietimme, miten ummikkona Essi yhdeksän kuukautta sitten koulunsa tällä kielellä aloitti ja miten nykyisellään kirjoittelee pitkiä pätkiä piirtämiensä kuvien selostuksiksi. Kirjoitettu kieli tosin noudattelee vielä aika paljon ääntämisasua, mutta opettajan mukaan ensimmäisinä vuosina oppilaita rohkaistaankin kirjoittamaan sanat sen mukaan, miltä ne kuulostavat. Oikeinkirjoitus kehittyy itsestään sitä mukaa, kun itsenäinen lukeminenkin lisääntyy. Yritys ainakin on kova - ja se on tässä vaiheessa tärkeintä =)

Hupaisana yksityiskohtana löytyi muiden tehtyjen tehtävien joukosta lista, johon oli ollut määrä kirjoittaa kymmenen ystävän nimet. Essin lista näytti seuraavalta:

1. Lennu

2. Yarkko

3. Paula

4. Yoel

5. Heidi

6. Reetta

7. Saku

8. Yuha

9. Yari

10. Kati

Lämpimiä terveisiä kaikille, jotka itsensä listasta tunnistavat...

... ja muulle lukijakunnallemme myöskin! Ette te mainitsematta jääneet yhtään vähemmän tärkeitä ole, listan pituus nyt oli sattumoisin rajattu tähän kymmeneen. Halihali kaikille tasapuolisesti!