Essillä on parhaillaan menossa jonkinlainen murjotuskausi. Suunnilleen kaikki on joko "ihan tyhmää" tai "tosi typerää". Harmin määrä on kai jokseenkin vakio, koska Varpu taas jaksaa ylläpitää iloisen positiivista mielialaa valtaosan ajasta - ja muistaa myös kertoa sen. Näistä kommenteista kelpaisi ottaa mallia itse kunkin:
"Mä käyn nyt parvekkeella kokeilemassa, millainen ilma siellä tänään on." ... "Ei täällä ole yhtään liian kuuma eikä kylmä. Ihan tämmöinen tosi kiva keski-ilma!"
"Tiedätkö, äiti, mikä on musta aika ihmeellistä? Se, että kaikki ruoka voi aina maistua niin hyvältä." (se toissapäiväinen sosekeitto tässä tapauksessa, mutta niin kyllä aika moni muukin...)
4 kommenttia:
Kelpaapa hyvinkin ottaa mallia. Meidän "keski-ilmamme" pysyttelee vaan tiiviisti siellä -20 asteen paikkeilla. Onneksi se "tosi typerä"-kausikin on sentään yhtä ohimenevää kuin tämä meidän -kausi.
Joelin 2,5 vuoden uhma (itsenäistymiskausi "nykykorrektisti") kesti joulukuulla vajaa kolme viikkoa. Siitä oli se hyöty, että poika oppi artikuloimaan EIn selkeästi. Harjoitusaikana tosin yöllä unissaankin.
Essillä on kuusi vuotta lähestymässä mittarissa. Ja aika vaativa puoli vuotta on takana. Mutta onneksi se uhmakausi vaihtuu pian uuteen aikaan, kokemukseni mukaan 6-vuoden ärsykausi on kohtuu tiukkaa aikaa...
Ei kai Esssillä fyysisen riehumisen kielto ala aiheuttaa ressiä. Jollain konstilla kai täytyy purkaa kun ei saa juosta eikä kiipeillä.
Onneksi päästään kouluun kunnolla kiinni, jospa se vähän tuo uusia virikkeitä.
Älä, Paula, yhtään maalaile piruja seinälle siellä...
;o)
Lähetä kommentti