Matkailu avartaa

Täällä on tänään vietetty puolinaista pyhäpäivää Martin Luther Kingin syntymäpäivän kunniaksi. Tarkoittaen siis sitä, että esim. Essillä koululaisena oli vapaapäivä kun taas Jussilla Coherentin työntekijänä ei. Välttyäksemme mökkihöperöitymisen päätimme hypätä tyttöporukalla San Franciscoon vievään junaan ja katsoa, mitä suurkaupungilla on sadepäivän ratoksi tarjota.

Menomatkalla onnistuimme taas osumaan keskelle hupaisaa asiakaspalveluepisodia. Lippuja ostaessani tiesin, että Varpu ei omaa lippua tarvitse, mutta Essille piti ostaa lasten lippu. Kevyessä kiireessä lippuautomaatilla asioidessani onnistuin kuitenkin sähläämään tilanteen siten, että ostin vahingossa kaksi aikuisten lippua. Kun sitten tuli lipuntarkastuksen aika ja lupsakka konduktööri silmäili tikettejämme, oli hän kerrassaan vilpittömästi pahoillaan siitä, että rahaa oli mennyt hukkaan, kun olin lasten lipun sijaan tullut ostaneeksi Essille aikuisten lipun. (Kyse oli siis muutamasta dollarista.) Aikansa ohimoitaan hierottuaan hän kuitenkin kysyi, olemmeko ehkä aikeissa palata takaisin saman päivän aikana. Kun vastasin tilanteen näin olevan, hän kaivoi kynän taskustaan ja kirjoitti Essin junalippuun viestin tapahtumien kulusta ja laittoi loppuun oman puumerkkinsä. Kehotti paluumatkaa varten hankkimaan lipun ainoastaan itselleni ja näyttämään iltapäiväjunan konduktöörille Essin osalta tätä hänen kirjoittamaansa sepustuslipuketta. Ennen poistumistaan pahoitteli vielä kerran lippuautomaatin epäselvyyttä, kaivoi sitten taskujaan ja tiedusteli, voisiko korvata aiheutuneen mielipahan tarjoamalla meille suklaakaramelleja. Kiittelin kauniisti ja kovin hämmentyneenä - eipä ollut itselleni alun perin tullut edes mieleenkään kehittää harmistusta koko asiasta...

Suut makeina saavuimme sitten San Franciscon kaupunkivilinään. Koska ostoshelvetit eivät meitä juuri houkutelleet, hyppäsimme heti rautatieasemalta ratikan kyytiin ja otimme kurssin kohti Golden Gate Parkia ja California Academy of Sciences:ia. Paikan päällä meitä odotti massiivinen luonnontiedepuisto, joka piti sisällään eläinmuseon, akvaarion, planetaarion ja "sademetsän". Ei siis epäilystäkään, etteikö ihmeteltävää riittäisi koko päiväksi. Eläinmuseo-osuus sinällään oli lapsille pieni pettymys, koska suurin osa eläimistä edusti täytettyjä museoversioita. Elävät otukset kuten pingviinit, liskot, kilpikonnat sekä ötökkäosasto olivatkin sitten paljon mielenkiintoisempia.

Akvaario-osasto oli varsin vaikuttava. Osa otuksista, kuten albiinoalligaattori tai "isoimmat ja rumimmat kalat" olivat tosin sen verran pelottavan näköisiä, että niiden ohi oli juostava vauhdilla. Toisaalta taas valtava koralliriutta-allas kaikenkirjavine asukkeineen oli niin häkellyttävää katsottavaa, että sen ääreltä ei olisi malttanut millään lähteä. Hupaisana yksityiskohtana kierroksen varrella oli yksi isoimmista akvaarioista, jonka ympärille oli pakkautunut valtava ruuhka ihmisiä. Hetken jouduimme mekin jonottamaan ennen kuin pääsimme näkemään, mitä kertakaikkisen hienoa tuossa altaassa oli... Kyseisessä akvaariossa oli tänään ikkunanpesupäivä, joten kalojen sekaan oli sukeltanut rätin kanssa häärivä setä happilaitevarustuksessa. Tokihan oli selvää, että useimpien lasten mielestä oli hauskempaa vilkutella ja irvistellä tälle kummajaiselle (joka tietysti välillä heilutti jopa takaisinkin) kuin kuikuilla kaloja, joilta ei kummoistakaan kommunikaatiovastetta herunut.

Akvaariosta siirryimme sademetsään. Museokompleksin keskellä oli valtava lasikupoli, jonka sisään oli rakennettu mahdollisimman täsmälliset sademetsäolosuhteet. Kupolin sisällä saivat vierailijat kulkea spiraalimaista luiskaa pitkin alhaalta ylös ja tutustua sademetsän kasvillisuuden eri kerroksiin. Sademetsässä sai myös bongailla vapaana lenteleviä lintuja ja perhosia, jotka värikylläisyydessään olivat upeaa katsottavaa.

Kaiken tämän jälkeen alkoivat lapset olla jo varsin voipuneita. Planetaario jäi nyt katsomatta, mutta odotan mielenkiinnolla pääseväni sinne toisella kertaa. Ennen kotimatkalle lähtöämme vilkaisimme vielä eläintieteen osastoa. Tutkijoiden työtila oli erotettu näyttelytilasta lasiseinällä, joten yleisö pääsi seuraamaan näidenkin otusten puuhailua. Essi ja Varpu seurailivat pitkän tovin hiiriä preparoivaa tutkijasetää. Yllättäen ainoa tilanteessa esiin noussut kysymys oli "Miksi tuolla on hanskat kädessä?"

Ei hassumpi junaretkipäivä meillä...