Eilen oli hartaudella odotettu Varpun ensimmäinen preschool-päivä. Aamulla harmitti, kun jäi kamera kotiin, niin mainiolta näytti tuo tyttöjen parivaljakko koululle kävellessämme. Käsi kädessä hyppelivät innolla edelläni, reput selässä ja sateenvarjot tihkusateessa keikkuen. Missä vaiheessa noista ehti tulla noin isoja?
Ensin saattelimme Essin eskarin portille. Viime aikoina aamut ovat olleet Essille hieman vaikeita, mutta eilen paineli ilolla kohti luokkaansa ja huikkasi mennessään, että kertoo heti ensimmäisenä opettajalle, että pikkusiskolla on tänään ensimmäinen preschool-päivä. Varpun kanssa kipittelimme sitten koulun pihan toiselle laidalle ja astuimme jännittyneinä sisään preschoolin tiloihin.
Varpu lähti oitis ulkovaatteet riisuttuaan innolla tutkimaan paikan leluarsenaalia. Jäin vielä hetkeksi seurailemaan aamun etenemistä ja selailemaan preschoolin käsikirjaa. Kun jonkin ajan kuluttua ilmoitin Varpulle olevani lähdössä, heilutti tyttö kiireisen oloisena kättään ja sanoi reippaan heippahein.
Kun sitten parin tunnin kuluttua palasin Varpua hakemaan, oli vastassa jokseenkin vakavan oloinen tyttö. Ihan mukavasti oli ensimmäinen päivä sujunut, mutta ilmeisesti vasta tuossa kotiinlähtöhetkellä huomasi olleensa aamupäivän ihan itsekseen vieraiden ihmisten joukossa ja jonkinlainen jälkikäteisikävä yllätti. Säikähtänyt olemus ei kuitenkaan kauaksi kantanut, vaan kotia kohti kävellessämme alkoi hetimiten selittää iloisella mielellä päivän kulkua. Oli maalattu käden kuvia, laulettu lauluja ja luettu satu, jossa oli monta metsän eläintä ja yksi ihminen (?).
Seuraava preschool-päivä on huomenna, jolloin on luvassa retki kirjastoon. Tänä aamuna on jo läpikäyty muutamakin kiukkukohtaus aiheesta "miksi tänään ei pääse preschooliin". Huomista odotellessa...
7 kommenttia:
Ennen kuin huomaatkaan, sinulla on perheessä itsepäisiä teinejä ja sitten yhtäkkiä itsenäisiä aikuisia. Itse et ole vanhentunut päivääkään 25-vuotiaaksi tulosi jälkeen...
Onneksi tapahtuma on nyt kirjattuna.
Onnea matkaan, Varpukka!
Niinhän se sanonta kuuluu, että naisen parhaat vuodet ovat ne lukuisat vuosikymmenet 30 ja 31 välillä. Johannan tapauksessa nuo lukuisat vuosikymmenet sijoittuvat varmaan 24 ja 25 välimaastoon.
Laskimme Katin kanssa, että hänellä on peruskoulua jäljellä enää 16 viikkoa. Aika juoksee vikkelään.
Niin kuin Hotakaisen Ihmisen Osassa (http://areena.yle.fi/audio/702509, kuuluu ulkomaillakin) se on kirjattu, muisto siitä, kun perheen vanhin tytär muuttaa kotoa pois: "Ihmistä ei varusteta mitenkään siihen, että lapsesta tulee aikuinen, eikä siihen että se lapsi otetaan pois, ei kokonaan, mutta pala kerrallaan. Sinisen junan harmaan ikkunan läpi se katsoi, vastasyntynyt ja nuori nainen, samassa naamassa."
Voi sentään! Tuli mieleen vanha laulu Viulunsoittajasta katolla:"Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet niin..." Melkein on tippa silmässä. Isoilla siskoilla taitavat kokemukset olla aika tuoreessa muistissa
Onnittelut reippaalle koululaiselle, koululaisille.
Tässä sitä on hämmästelty ku lapset juoksee maailman turuilla ja ihan omin päin,noille puoliskoille saamme olla kiitollisia, kun taluttelevat ja ovat rinnalla.
Ovat kaataneet noi raja-aidatkin, vaikka on kai siellä paikon vielä veräjiä , mutta taidot kasvaa ja veräjät avataan.
Me täällä ja siellä huutelemme pientemme perään.
Jäi aamu-unisena toivottamatta paljon onnea melkein-isolle koulutytölle! Ja molemmille koulutytöille. Jos muistat Johanna sen kuvan toisella kertaa, siitä taitaisi tulla melkein arkistotavaraa
Onnea vaan kouluteille, sitä tarvitaan pitkin matkaa. Oletan, että kiukuttelu siitä, miksei ole koulupäivää muuttuu päinvastaiseksi, eli miksi tänään on koulupäivä, kymmenen vuoden sisällä. Johanna, se sanonta luusta kuuluu näin: Luu jakajan kouraan. Liittyy muinaiseen lihan jakamiseen ruokaillessa, ja mikseipä nykyiseenkin.
Kiitokset onnentoivotuksista! Jostakin tarttui vähän aikaa sitten mieleeni loistava ilmaus, joka meni jotakuinkin näin: "Lasten ollessa pieniä ovat päivät pitkiä, mutta vuodet lyhyitä." Näin se menee.
Kiitos, Taina, kun valaisit tuosta "luu kouraan"-sanonnasta. Yritin itse aikani googletella, mutta kun tulokset olivat muistaakseni "Kuluttajalla jäi luu käteen", "Koo-Veen A-junioreilla jäi luu käteen" ja "Suomi-mepeillä jäi luu käteen" jne. ei asia ihan pohjia myöten valjennut. Tuo entisaikain ruoan jakaminen käy järkeen ihan eri tavalla.
Lähetä kommentti